Muistopuhe panihidassa: 30-vuotta Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkan Demetrioksen kuolemasta

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Muistamme tänään rukouksissamme 30-vuotta sitten, vuonna 1991 ajastamme iäisyyteen siirtynyttä Konstantinopolin Ekumeenista patriarkkaa Demetriosta. Samalla pyydämme, että hän rukoilisi puolestamme, kun hän seisoo kuolemattoman Kuninkaamme ja Jumalamme edessä.

Ortodoksisessa perinteessä esirukouksella on mahtava voima; rukous ylittää ajan ja paikan rajan ja kaikkivaltias Jumalamme iankaikkisuudessa kuulee ja ottaa huomioon meidän rukouksemme. Rukous edesmenneen puolesta on rakkaudenosoitus häntä kohtaan. Se on merkki siitä, että me emme unohda läheistämme.

Voisin muistella Demetriosta pitkäänkin. Kuten vaikkapa matkaamme ainamuistettavan arkkipiispa Paavalin kanssa Konstantinopoliin. Tai erään pyhiinvaellusryhmän laivamatkaa Bulgariasta Istanbuliin. Saavuttuamme Istanbuliin tapasin patriarkan ja pidin hänelle puheen.

Jos kuitenkin jotain halutaan tänään hänen elämäntyöstänsä nostettavan esille, niin itse tunsin hänet paljon maailmaa ja elämää nähneenä kirkon palvelijana ja esipaimenena. Hän oli syntyperäinen Konstantinopolilainen, joka ehti palvella pitkään kaupungin apulaispiispana, mutta myös Imbroksen ja Tenedoksen saarten metropoliittana. Historiallisesti mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että hän muun muassa toimi vuosina 1945–1950 Teheranin ortodoksisen yhteisön kirkkoherrana, jonka kirkollisen elämän hän itse asiassa uudelleen organisoi, kun taas Persian shahin pyynnöstä hän opetti samaan aikaan antiikin kreikan kieltä Teheranin yliopistossa.

Patriarkka Demetrios vieraili monissa ortodoksisissa maissa: Neuvostoliitossa vuonna 1987 ensimmäisenä Konstantinopolin patriarkkana lähes 400 vuoteen, seuraavana vuonna meillä Suomessa, ja ensimmäisenä Ekumeenisena patriarkkana Yhdysvalloissa vuonna 1990.

Demetrios sisäisti vastuunsa tuoda kirkkomme iankaikkinen sanoma esille ajankohtai­sessa muodossa. Näkisin, että oleellinen osa tätä oli teologisten oppikeskusteluiden aloittaminen melkein kaikkien muiden kristillisten kirkkojen ja tun­nustuskuntien kanssa. Nimenomaan hänen aloitteestaan aloitettiin vuonna 1979 virallinen teologinen vuoropuhelu ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon välillä. Tuota dialogia johti itse paavi Johannes Paavali II.

Suomen virallisen vierailun yhteydessä vuonna 1988 muistan hänen myös alleviivanneen Kuopion sen aikaiselle kaupunginjohtajalle meidän paikalliskirkkomme erityistehtävää hyvin ytimekkäästi: ”Kirkkomme muodostaa maassanne pienen vähemmistön. Kuitenkin se edustaa ja ilmaisee pitkää ja kunni­akasta perinnettä, joka ei ole pelkästään mennyttä vaan myös elävää nykyisyyttä, ja sillä on ajankohtaista sanottavaa sekä nykyisen maail­man elämään liittyvissä ongelmissa, että myös tulevaisuudessa, eikä pelkästään uskonnollisissa ja puhtaasti hengellisissä, vaan myös ylei­semmin kaikissa niissä ongelmissa, jotka koskettavat Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mukaan luotua ihmistä”.

”Anna, oi Jumala, lepo palvelijallesi ja saata hänet paratiisiin, jossa pyhien joukot ja vanhurskaat loistavat niin kuin tähdet.” Aamen.