Muistojen joulu
Tänä vuonna on sotiemme päättymisen kuudennenkymmenennen muistovuoden joulu.
Tänäkin jouluna tulevat monien, tosin yhä harvempien ihmisten mieleen kuvat tuosta nyt kuuden vuosikymmenen takaisesta ajasta. He muistavat kodittomuuden tuskan, yksinäisyyden, toivottomuudenkin tunteet. He olivat vierailla, heille tuntemattomilla seuduilla vaikkakin omassa maassa. He olivat kotia vailla, ilman majataloakin. Moni lapsi oli syntynyt silloin tähän maailmaan junanvaunun kylmyydessä ja kovuudessa, kylmien tuikkivien tähtien alla.
Mutta niidenkin, nyt jo kaukaisten, mutta monien ihmisten muistoissa läheisten vuosien jouluina, Kristuksen syntymäjuhlan palveluksissa, kaikuivat ne sanat, jotka taaskin kuulemme: "Sinä, Kristus Jumalamme, olet asettunut asumaan luolaan, seimi on antanut majan Sinulle, paimenet ja tietäjät kumartavat Sinua. Näin toteutuu profeettojen saarna ja enkelien voimat ihmettelevät huutaen ja sanoen: Kunnia olkoon alastulemisellesi, oi ihmisiä rakastava!"
He olivat maahan lyötyjä, mutta saivat nousta. Paljon ei ollut evakkokansalla mukanaan sen odottaessa uusia jouluja. Eikä paljon voimavaroja ollut sen aikaisella muullakaan suomalaisella yhteiskunnalla. Joulupöydät olivat köyhiä, joulupukin kontit kevyitä ja jopa tyhjiä.
Mutta Jumala on siunannut heille ja meille runsaista lahjoistaan kaiken tarpeellisen, uudet kodit ja turvallisuuden. Heidän enkelinsä ovat johtaneet tietämme, ja samalla me kaikki olemme löytäneet paikkamme tässä muuttuneessa maailmassa. Evakkotie on opettanut rukoilemaan, puute on opettanut kiittämään, sota on opettanut rakastamaan. Ihmeteltävä on ollut tämän tie. Se on ollut opin tie, Jumalan ylistämiseen herättävä.
Siksi ehkä nyt osaamme olla sydämestämme mukana joulujuhlassa kuullessamme laulettavan: "Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta. Herra, kunnia olkoon Sinulle!"
Joulu on rauhan juhla. On kysymys suuremmasta rauhasta kuin ihmisten käymien sotien vastakohdasta. On kysymys syvemmästä rauhasta kuin ihmisten ja kansojen välisillä sopimuksilla tehdystä rinnakkaiselon tilasta. On kysymys Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Jumala lähetti Poikansa maailmaan, maailman elämän tähden, pelastamaan, sovittamaan, vapauttamaan, uudistamaan.
Tämäkin joulu on kiitoksen ja ylistyksen ja ilon juhla. Toivon, että voimme kokea sen syvästi ja hiljaisesti ja yhdessä kaikkien lähimmäistemme kanssa. Saamme kokea joulun myös muistaen rukouksessa heitä, joiden maanpäällinen vaellus päättyi sotiin tai evakkotielle tai raskaaseen jälleenrakentamisen aikaan. Olkoon heidän muistonsa ikuinen.
Olkoon kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto myöskin tässä vuoden 2004 Suomessa ja Solean lukijakunnan keskuudessa.
Seurakuntalehti Solealle jouluna 2004
