Olet täällä

Iltahartaus radiossa

Nyt on tiistai-ilta ja menossa ensimmäinen viikko suuressa pääsiäiseen johtavassa paastossa. Ortodoksisissa kirkoissa ja tsasounissa palvellaan tämän viikon neljänä päivänä suuri ehtoonjälkeinen palvelus. Osana sitä luetaan ja lauletaan Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni. Tähän iltaan niin kuin moniin muihin paaston palveluksiin kuuluu myös Efraim Syyrialaisen paastorukous.

Tuo kanoni on laaja runoelma, joka auttaa meitä ikään kuin katsomaan peilistä itseämme, arvioimaan tilaamme, ehkä se auttaa pysähtymään, ehkä se lähettää myös matkaan. Parannuksen poluille se kehottaa. Se on seurakunnan yhteistä, mutta samalla hyvin henkilökohtaisesti koskettavaa rukousta: Vapahtaja, vaikka olenkin syntiä tehnyt, niin minä tiedän, että Sinä olet ihmisiä rakastava. Säälien lyöt ja rakastaen armahdat, näet itkevän ja juokset hänen luokseen niin kuin Isä, joka kutsuu kotiin tuhlaajapojan.

Kuningas Daavid on tuossa paastonajan, katumuksen ajan runoelmassa nostettu yhdeksi hyväksi esimerkiksemme. Hänestä sanotaan: Daavid liitti muinoin laittomuuden laittomuuteen, mutta hän katui heti kaksinkertaisesti. Itsestämme sanomme ja tunnustamme näin: Sinä, sielu, olet tehnyt pahempaa kuitenkaan katumatta Jumalan edessä. Daavidista sanotaan: Hän lauloi virren, jossa hän tuomitsee tekemänsä teon ja huutaa: "Armahda minua! Sillä vain Sinua kaiken Jumalaa vastaan minä olen tehnyt syntiä, Sinä itse puhdista minut".

Paasto on puhdistavien kyyneleiden aikaa, ja katumuksen, mielenmuutoksen, synnin tunnustamisen sakramentti on sitä varten. Se on kilvoituksemme tien välttämätön apuväline ja turva.

Paasto on Jumalaan luottamista ja Häneen turvaamista. Raamatussa kerrotaan, kuinka tuo sama kuningas Daavid kulki kerran maaseudulla. Erään kylän kohdalla hän kohtasi miehen, joka alkoi kirota häntä ja heitellä kivillä. Tällöin yksi mies Daavidin joukosta pyysi kuninkaalta lupaa katkaista tämän herjaajan pää. Daavid kuitenkin vastasi: "Miksi te puututte minun asioihini? Antakaa hänen kirota. Jos Herra on käskenyt hänen kirota Daavidia, kuka voi panna hänet siitä tilille?"

Psalmissa sanotaan, että Daavid piti "Jumalaa aina oikealla puolellaan." Hän tutki asioita Jumalan tahdosta käsin. Mekin saamme pitää Häntä "oikealla puolellamme" ja suunnata elämäämme Hänen tahtonsa mukaan.

Ihmiset pohtivat tulevaisuutensa suuntaa. Aineellisia asioita ja perimmäisiä arvoja koskeva keskustelu on tullut ajankohtaiseksi, pelot ovat tulleet todellisiksi. Ihmisen moninainen piittaamattomuus, välinpitämättömyys, tuhlaava elämäntapa on toivoaksemme tulossa tiensä päähän. Kohtuullisuus kuluttamisessa, kestävä kehitys, elämälle välttämättömien asioiden säästävä käyttäminen on keskusteluissamme ehkä entistä keskeisempää.

Kirkon opetus ja paasto-opetus osana kaikkea muuta, on kohtuullisuuden opetusta. Paasto on itsekasvatuksen ja myös yhteisöllisen heräämisen syvällinen kurssi. Laajasti tunnettu ja käytetty paastorukouksemme herättelee meitä:

Minun elämäni Herra ja Valtias, varjele minut toimettomuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengestä.

Anna minulle, Sinun palvelijallesi, kohtuuden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Herra ja Kuningas, anna minun nähdä rikokseni ja olla veljeäni tuomitsematta, sillä kiitetty olet Sinä iankaikkisesta iankaikkiseen.

Paasto pääsiäiseen johdattavana elämämme vaiheena on hengellinen kilvoitus. Samalla se on myös hyvin arkista, yksinkertaista, käytännönläheistä toimintaa. Lähtökohtaisena ohjeena on Jeesuksen oma elävä esimerkki ja opetus. Paasto on oikeudenmukaisuutta ja toisten ihmisten huomioon ottamista. Se on palvelemista ja elämän kunnioittamista. Se on pyhyyden kokemista, näkemistä, sen tunnustamista. Ihminen etsii siinä itsensä tuntemista ja nöyrtyy rukoukseen Isänsä puoleen.

Niin kuin maailmanlaajuisten ongelmien edessä toivomme pääsevämme pysyvään muutokseen, niin on tapahduttava ensiksi yksilötasollakin ja nimenomaan sillä tasolla. Kyvystämme mielen muutokseen ja siitä maailman muuttamiseen, ajattelutapojen tarkistamiseen ja kulutustottumusten kohtuullistamiseen, keskinäiseen välittämiseen ja syventyvään lähimmäisenrakkauteen on kysymys tässä ajassa. Huomisesta on kysymys ja tulevaisuudesta, mutta myös ikuisesta ajastamme tämän näkyväisen tuolla puolen.

Siunatkaa minua, rakkaat sisaret ja veljet, ja antakaa minulle syntiselle anteeksi kaikki se, millä olen väärät valintani tehnyt: teiolla, sanoilla, ajatuksilla ja kaikilla tunteillani.

Jumala antakoon armossaan meille anteeksi ja armahtakoon meidät kaikki.

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi