Aamuhartaus Ylen Radio ykkösessä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Olemme viettäneet viidenkymmenen päivän pääsiäisajan ja saapuneet Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaan, helluntaihin, jota vietetään huomenna sunnuntaina. Pääsiäisen tavoin myös helluntai on vanha juutalainen juhla. Maanviljelyskalenterissa helluntaiaika oli ensimmäisen sadon juhla. Sitä vietettiin 50 päivää Egyptin orjuudesta vapautumisen muistolle. Juutalaiset kiittivät helluntaina Jumalaa ensimmäisistä maan antamista hedelmistä.
Pikkuhiljaa helluntaijuhlaan liittyi myös toinen teema. Se oli Mooseksen saamien laintaulujen muisto, joka oli Jumalan ja hänen kansansa välisen liiton juhla. Nämä pääsiäisen ja helluntain juutalaisuudesta periytyvät teemat ovat tärkeitä myös meille kristityille. Pyhän Kolminaisuuden ykseys on muun muassa kuvattu erittäin kauniilla tavalla Pyhän Andrei Rublevin tunnetussa ikonissa, jossa Kolminaisuutta kuvaa kolme enkeliä. Heille patriarkka Abraham osoitti Mamren Tammistossa vieraanvaraisuutta.
Tänään Jumala tekee kanssamme liiton lähettämällä meille Lohduttaja-Hengen ja synnyttämällä sen kodiksi kirkon. Meillä Suomessa helluntai ajoittuu tavallisesti samaan aikaan kesän alkamisen kanssa. Kirkkoihin tuodaan monissa paikoissa nuoria koivuja ikään kuin muistuttamaan siitä, että ilman Jumalaa maailmassa ei olisi elämää.
Helluntain evankeliumiteksti vie meidät puolestaan tilanteeseen, jonka ympärillä käytävä keskustelu muistuttaa oman aikamme väittelyitä. Yksi kysyy ”Kuka Jeesus on?” Toista askarruttaa ”Kuka Jeesus oli?” Kolmas heittää viisaan epäilijän ajatuksen ”Oliko Jeesus itse asiassa ollenkaan olemassa?” Helluntaina tehtävänämme on pohtia, mitä me sanomme, miten me todistamme omasta uskostamme. Mitä me olemme valmiita tekemään vakuuttaaksemme muut aikana, jolloin yhä useamman kirkkoon kuuluminen on vain muodollisuutta paperilla, ja kysyttäessä perusteluksi vastataan vaikkapa että ”se nyt on vain osa kulttuuriani”. Aikamme siis haastaa meitä kristittyjä pohtimaan ja kysymään uskomme tilaa.
Tämän illan vigilia-jumalanpalveluksen evankeliumissa kuulemme Johanneksen kertomuksen siitä, miten Herra saapui opetuslastensa keskelle ja lausui: ”Näin sanottuaan hän henkäisi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki.” (Joh. 20:22). Usko on kokemisen ohella kuulemista, Kristuksen oman puheen kuulemista inhimillisessä julistuksessa. Usko on myös näkemistä: Kristuksen löytämistä evankeliumissa ja Jumalan näkemistä Hänen Pojassaan. Mutta tämän kuulemisen ja näkemisen vaikuttaa Pyhä Henki. Se on Jumalan siunausta ja lahja.
Kuinka tuo päällemme laskeutuva Henki toimii kirkossa? Helluntaina Lohduttaja-henki laskeutui, avasi opetuslapsille ja nyt myös meille sen salaisuuden, jonka tunnustamme myös uskontunnustuksessamme, kun lausumme: ”Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta”.
Henki luo meihin ennen kaikkea uskoa, toivoa ja rakkautta. Usko vakuuttaa meidät siitä, että Jumala toimii elämässämme, ohjaa toimintaamme ja ihmiskuntaa. Toivon, jota maailma niin kipeästi tarvitsee, Henki laittaa sydämiimme sinettinä siitä, että Jumala toteuttaa liitoissaan kansansa kanssa antamansa lupauksen ja johtaa ihmiskunnan pelastukseen.
Rakkaus on puolestaan Hengen hedelmä. Apostoli Paavalin sanoin noita hengen hedelmiä ovat rakkauden ohella ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22–23).
Entä kuinka Henki meitä ohjaa? Henki on opettajamme, joka opettaa meitä tuntemaan sen, mikä on pyhää. Henki opettaa meidät myös ylistämään yksin ja yhteisönä hänen luomakuntansa ihanuutta.
Omat mieltymyksemme tulevat ja menevät. Mutta Henki jättää sydämiimme jäljen, joka ei koskaan katoa. On tärkeää, että tunnemme Pyhän Hengen toiminnan itsemme lisäksi myös lähimmäisissämme. Tällöin Henki yhdistää meidät veljiemme ja sisartemme kanssa ja voimme tuntea olevamme kaikki saman Jumalan lapsia. Vain tällöin voimme elää jatkuvasta helluntaista, Pyhän Hengen voimavaikutuksista.
Koska Henki puhaltaa minne tahtoo, meillä kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, ketä se ei lohduttaisi. Näin se avaa meille myös kirkon salaisuuden: Pyhän Hengen kirkko avautuu meille pikkuhiljaa koko ajan paljon suurempana ja rikkaampana kuin se kirkko, minkä meistä kukin voi tänään silmillään nähdä ja korvillaan kuulla.
Lohduttaja, Totuuden Henki, tule ja asu meissä. Amen.
