Tervehdys kirkkovuoden alkaessa
Tänään on kirkkovuoden alku, indiktion päivä. Kohotamme tänä päivänä rukouksemme Luojamme puoleen pyhän Basileios Suuren sanoin: ”Kiitetty olet Sinä, Herra, joka yksin uudistat joka päivä luomasi, kättesi työt”.
Kuitenkin me ihmiset – yksilöinä ja yhteisöinä – toimimme jatkuvasti vastoin tätä rukousta. Alistamme, riistämme, raiskaamme ja pahoinpitelemme luomakuntaa, synnytämme uusia sotia tuhotaksemme lähimmäisemme. Itse elämä on vaarassa tuhoutua ihmisen ahneuden vuoksi.
Kirkkovuoden alkaessa – kuten vuoden jokaisena päivänä – olemme vapaita valitsemaan Jumalan ja hänen tahtonsa omien mielihalujemme sijaan. Hyvän ja pahan välillä tapahtuvat valinnat edellyttävät vapautta, vaikkakin tämä vapaus on vielä rajoitettua ja epätäydellistä. Täydellinen vapaus – joka kirkkomme perinteessä liitetään usein askeesiin – ei ole ehkä muodikkain arvo, mutta se on se, johon kirkkomme uskoo. Se merkitsee, että voidaan aina vapaasti valiten tehdä hyvää.
Ortodoksinen kirkko uskoo askeesin olevan meissä asuvan Jumalan jatkuvaa myöntämistä. Askeesin avulla voimme vastata kysyjille toivomme perustasta, joka on rakkaus ylösnousseessa Jumalassa. Askeettisuudessahan ei lopulta ole kyse itsekontrollin osoittamisesta. Se on pikemminkin tilaisuus osoittaa inhimillisyyttä, pitkämielisyyttä ja rakkautta läheisiä kohtaan. Askeesin meille mahdollistamista hedelmistä tärkein on kasvaa Hengessä ja sallia Hengen kasvaa meissä.
Uuden vuoden alkaessa kirkkomme haluaa kannustaa jäseniään tarttumaan paastoon ja askeettisuuteen ennenkaikkea itseämme, luontoympäristöämme ja lähimmäisiämme ajatellen. Paastotaan yhdessä -kampanja alkaa tänään ja siihen voi osallistua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Me ortodoksit olemme uskossa Kaikkivaltiaaseen ja kaikkien Luojaan kutsuttuja toimimaan luomakunnan suojeluksen lähettiläinä ja sanoman viejinä. Kun paastoamme ja jaamme sen iloja ja haasteita muille, olemme samalla toivon tuojia. Meidän on herätettävä ihmisten epätoivoon vaipunut ja nukkuva omatunto ja vietävä heille viesti siitä rauhasta, vapaudesta ja todellisesta ilosta, jonka he voivat löytää Kristuksessa sekä kirkkomme rikkaassa hengellisessä perinteessä.
Pyhä Serafim Sarovilainen selittää, kuinka meidän, viisaiden tilanhoitajien tavoin, täytyy huolehtia, että ammentaisimme itseemme Pyhää Henkeä niin paljon kuin mahdollista. ”Jos huomaat”, hän sanoo, ”että valvominen ja rukoileminen antavat sinulle paljon armoa ja saavat sinut kasvamaan Hengessä, niin valvo ja rukoile. Jos panet merkille, että paasto antaa sinulle enemmän Pyhää Henkeä, paastoa. Jos Henki tulee luoksesi toisia kohtaan osoittamasi avuliaisuuden ja palvelualttiuden kautta, auta”. Tällaista lähimmäisyyttä jokainen kykenee toteuttamaan.
