Saarna vedenpyhitystoimituksessa Paltamossa
”Suuri olet Sinä Herra ja ihmeelliset ovat tekosi, eikä yksikään sana ole ihmeittesi ylistämiseen riittävä”.
Tämä lause on osa ortodoksista vedenpyhitystä, joka toimitetaan muun muassa jokaisen kastetoimituksen yhteydessä.
Lauseessa kiteytyy sama ortodoksisen kirkon uskon ydin, jota kuvaamme ehtoollisjumalanpalveluksessa liturgiassa näin: ”Kaikesta me kiitämme Sinua – kaikesta siitä, minkä me tiedämme ja mitä emme tiedä, näkyvistä sekä näkymättömistä hyvistä teoista, jotka Sinä olet meille tehnyt”.
Luomakunta on lahja. Kiitämme siitä lahjan antajaa eli maailman luojaa. Kiitoksen ohella ortodoksiseen liturgiseen rukoukseen liittyy toinen keskeinen ajatus. Se on Jumalalta pyydettävä apua elämän muutokseen.
Tuo elämänmuutos on itsehillinnän oppimista – askeesia.
Kristillisyys ei lähde liikkeelle siitä, että Jumala olisi vain osa luontoa tai näkyvä luonnon voimissa. Jumala ei ole luonto, Hän on luonnon Herra.
Näin tuo asia kerrotaan apostoli Paavalin kirjeessä kolossalaisille: ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa” (Kol. 1,16).
Luonnon Herra on antanut puutarhansa ihmisen hoidettavaksi. Samalla tavalla kun luomisessa tapahtui uuden ajan alku, on tuo annettu aika kerran päättyvä. Silloin puutarhan omistaja tulee ja tarkastaa puutarhuriensa työn.
Apostoli Johanneksen kirjeessä kristittyjä kehotetaan suhtautumaan varauksella vääriä profeettoja kohtaan ja koettelemaan tämän maailman henkiä: ”Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja” (1. Joh. 4.1).
Yksi maailmassa vaikuttavien väärien profeettojen teesi on ollut pitkään ihmisen ”hengellisyyden” asettaminen kaiken muun yläpuolelle. Näin Jumala on käytännössä otettu pois luomakunnan Herran paikalta ja siirretty ihmismielen ”hengelliseen” sopukkaan.
Olisiko niin, että juuri nuo ”hengelliset” tarpeet ovat johtaneet länsimaisen yhteiskuntamme hedonismin ja kulutusvietin vietäviksi?
Vedenpyhitys on rukouksineen ikkuna siihen harmoniaan luonnon kanssa, johon me pyrimme. Vesi, yksi elämän peruselementeistä, on tämän toimituksen kiitosuhrimme Jumalalle.
Jokainen uhri Jumalalle on aina vapaaehtoinen lahja.
Tässä vedenpyhitystoimituksessa me kaikki olemme kutsuttuja olemaan luomakunnan pappeja ja palvelijoita. Uskomme, että veteen kolme kertaa upotettu risti pyhittää ja puhdistaa maailmaa.
Samalla risti symboloi sitä, että olemme valmiita myös itse kantamaan ristiä – eli vastuuta luonnosta.
Ilman uhrauksia ja aitoa välittämistä ympärillä olevasta luonnosta ei rukouksemmekaan ole merkityksellinen.
Saarna vedenpyhitystoimituksessa ekumeenisen ilmastoseminaarin yhteydessä Paltamossa 17.9.2009
