Olet täällä

Ystävät taivaassa

Luterilaisenemmistöisissä Pohjoismaissa kirkon pyhiin liittyvä perinne ei ole näkyvästi esillä.

Pyhien kunnioittaminen ja muistaminen on kuitenkin erottamaton osa ortodoksisen kirkon itseymmärrystä.

Meillä Pohjolan ortodokseilla on monta tärkeää syytä pitää esillä pyhien muistoa. Tehdäksemme sen on meidän syytä palauttaa mieliin, miten kirkko pyhät ihmiset kokee.

Pyhät ihmiset ovat esirukoilijoitamme ja ystäviämme. Voimme kutsua pyhiä Jeesuksen tavoin ystäviksemme: Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut” (Joh. 15:14–15).

Ortodoksisen käsityksen mukaan pyhät ovat Jumalan valtaistuimen lähellä, jonne Jeesus on valmistanut heille paikan: ”…noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen” (Joh. 14:3).

Me emme rukoile pyhiä pyytääksemme anteeksi heidän syntejään, vaan anomme heitä muistamaan meitä maan päällä olevia Jumalan valtaistuimen edessä.

Ilmestyskirjan mukaan Jumalan valtaistuimen äärellä on lukematon määrä pyhiä. ”Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat” (Ilm. 5:11).

Raamatussa on monia mainintoja siitä, miten pyhät kuulevat maan päällä olevien ihmisten avunpyynnöt. Tunnetuin tällainen kuvaus on Lasaruksen torjuneen rikkaan miehen valitus, jonka patriarkka Aabraham kuulee taivaassa (Luuk. 16:10–31).

Ortodoksinen kirkko opettaa, että pyhien yhteys on rukoilemisen ja kunnioittamisen ohella tapa saada rohkaisua omaan elämään.

Jumalanpalvelukset pyhien muistopäivinä ovat arkisinkin praasniekkoja suurten juhlien tapaan. Pyhien juhlassa voimme saada uutta tietoa heidän elämästään.

Askeetikkojen, marttyyrien ja pyhittäjien muistona koemme konkreettisesti, miten kristillisen elämäntavan tuleville sukupolville siirtämisen ainoa kestävä muoto on hyvän esimerkin seuraaminen.

Kolumni Solea-lehteen 11. elokuuta 2010

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi