Vihreä patriarkka ja musta öljy

Jäävahvistamaton suuri öljytankkeri yrittää tätä kirjoitettaessa murtautua poikkeuksellisen vaikeissa jääolosuhteissa valtaisan kohun saattelemana Suomenlahdelta vähän väljemmälle Itämerelle kohti Tanskan salmia. Jos se haaksirikkoutuisi, öljyä riittäisi kaikille Suomenlahden rannoille. Itämeri kaikkinensa olisi pieni tuolle öljymäärälle.

Lähitulevaisuudessa Koivistosta ja Uuraasta kulkevat Tanskan salmien läpi vuosittain sadat vastaavat laivat monet kerrat edestakaisin. On syytä huolestua tuntien suurilla vesillä tapahtuneiden onnettomuuksien seuraukset.

Miksi puhun Itämerestä ja öljystä?

Tietenkin teen sen luonnon arvoista ja luonnon puhtaudesta kiinnostuneena. Teen sen myös siitä syystä, että valmistaudumme Itämeren rannoilla ja vesillä ensi kesäkuussa toteutuvaan laivasymposiumiin. Tapahtumaa suojelee ja johtaa Hänen Pyhyytensä Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos yhdessä Euroopan parlamentin puheenjohtajan Romano Prodin kanssa. Patriarkka on pyytänyt minutkin muiden mukana taustalla toimivaan kunniakomiteaan.

Patriarkka tunnetaan ns. vihreänä patriarkkana, jonka aloitteesta vietämme syyskuun ensimmäistä päivää luonnon arvojen päivänä. Hän on vaikuttanut useiden laivasymposiumeiden toteutumiseen eri merillä. Nyt ovat vuorossa meidän lähirantamme. Mukana on ympäristöihmisiä, tieteen ja uskonnon edustajia, joilla on yhteys Itämeren maihin ja kiinnostus asiaan.

Niin kuin Suomen järvet, niin maailman meret ja etenkin pienimmät niistä, ovat herkkiä saasteille. Itämerta kuormitetaan paljon. Sen rantojen historia, etenkin lähihistoria, on taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten muutosten murroksessa. Protestantit, katoliset ja ortodoksit kohtaavat sen rantavaltioissa. Etsitään ekologista harmoniaa, mutta myös uskonnollista ja poliittista. Syntyy uusia liittosuhteita eurooppalaisessa ja atlanttisessa ulottuvuudessa.

Haasteita on ja keskustelua tarvitaan, ongelmien hahmottamista ja ratkaisujen ideointia. Tarvitaan akateemista tietoa, eettistä pohdintaa, valtiollista ja vapaata kansalaisjärjestötyötä, yksityistä taloussektoria ja yksittäisiä ihmisiä.

Maailman kirkot eri suunnilla ovat mukana keskusteltaessa globaaleista kysymyksistä taloudessa, teknologiassa ja monessa muussa. Suomalaisten tiedotusvälineiden kautta se ei vaan näy eikä tule kansan tietoisuuteen. Ei esimerkiksi se, että Amerikan uskonnolliset johtajat ottavat yhdessä voimakkaasti kantaa kysymykseen Irakin sodasta. Ei sekään, että eurooppalaiset kirkkojen johtajat, Kirkkojen Maailmanneuvosto, Euroopan kirkkojen konferenssi ja muut ovat koolla Berliinissä varoittamassa uhkaavasta humanitaarisesta katastrofista, jossa on myös kysymys muun ohella öljystä.

Olen kutsunut suomalaiset uskontojen johtavat edustajat kevään aikana Kuopioon keskustelemaan maailman ja Suomen näkökulmasta vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeisessä todellisuudessa. Aloitimme tämän foorumin Tasavallan Presidentin johdolla ja jatkamme sitä. Ehkä myöhemmin voin puhua siitä lisää.

Ehkä myöhemmin voin kertoa myös kahdesta matkastani Ruotsiin tutustuakseni moniin ortodoksisiin ja ekumeenisiin tahoihin siellä. Vaikka maantieteellinen etäisyys sinne ei ole suuri, on sen uskonnollinen ja kirkollinen todellisuus ihan "toista maata".

Tämän vuoden suomalaisilla merillä tarvitaan paljon jäänsärkijävoimaa. Kulttuurien, kansojen, valtioiden ja kirkkojenkin sekä myös ihmisten väliin tarvittaisiin soveltuvia jäänsärkijöitä. Tai jään sulattajia.

Joskus myös kuumien tunteiden jäähdyttäjiä.

Parasta toivoen ja rukoillen.