Veljesi on elämäsi

Epävarmuuden aika nostaa aina esiin historiasta tuttuja teemoja ja hahmoja. Myös nyt taloustaantuman keskellä monet ovat kääntäneet katseensa vastaavanlaisiin tilanteisiin historiassa.

Pörssikurssien romahtaminen ja työpaikkojen katoaminen saa meidät oikeutetusti kysymään, kuka tätä maailmaa hallitsee tai mitä rikkaus oikeastaan on?

Lama on synnyttänyt monissa Euroopan maissa keskustelun niukkuuden jakamisen periaatteista.

Yksi laman pelottava tunnusmerkki on kuitenkin aatteellinen dualismi, joka pyrkii luomaan rajoja kansallisten ja kansainvälisten intressien välille.

Laskukaudella on helppo olla protektionisti, puolustaa kansallista näkökulmaa ja suojella kotimaista ulkopuolisilta.

Lama on myös hedelmällistä kasvualustaa rasismille. Merkkejä ulkomaalaisvastaisuuden vahvistumisesta on havaittavissa myös Suomessa.

Kirkon kannalta kansallisten näkökulmien korostuminen on aina ongelmallista.

Vaikka rakkaus omaa maata kohtaan ei ole synti, ei maailmankansalaisuuskaan merkitse omien juurien hylkäämistä.

Kotimaanrakkaus ja kosmopoliittisuus eivät ole mustavalkeita joko-tai –asioita.

Kristinuskon ydin on Jumalihmisen Kristuksen läsnäolo jokaisessa ihmisessä.

Joitakin vuosia sitten suositun pop-kappaleen ”What if God was one of Us” (Jos Jumala olisi yksi meistä) videossa kuvattiin vaihtuvia ihmiskasvoja. Videossa vilahti nopeasti mustia, valkoisia, aasialaisia, afrikkalaisia, eurooppalaisia ja oseanialaisia kasvoja. Ne kaikki olivat eri tavalla samanlaisia.

Tuossa lyhyessä musiikkivideossa oli tavoitettu hyvin jotain keskeistä kristillisen ihmiskäsityksen ytimestä: Jumalihmisen kasvot muodostuvat maailmassa kaikkien ihmisten piirteistä. Tämän takia on selvää, että kristillisessä perinteessä jokaisen ihmisen rinnalla jokainen kieli ja kulttuuri ovat yhtä arvokkaita.

Ortodoksinen vapauskäsitys on tiukasti yhteydessä ihmiskasvoisen kristillisyyden periaatteeseen. Ihminen on vapaa vain toteuttaakseen maailmassa Jumalan kaikille muillekin suomaa vapautta.

Erämaaisän viisas lause ”Veljesi on elämäsi” tiivistää ilman mitään suurempia sanoja itse asiassa koko kristillisen elämänasenteen.

Kristillisyys ei kenties anna ohjeita talouspolitiikan sisältöön, mutta linjaa kyllä selvästi sitä, miten ylipäänsä hoidamme kaikkia yhteisiä asioitamme. Yksi keskeinen periaate on puheiden ja tekojen välinen suhde.

Näin tuota suhdetta meille valaisee vanha roomalainen viisaus: ”Elä kaikkien muiden ihmisten kanssa niin kuin olisit Jumalan kasvojen edessä. Jumalalle puhu niin kuin puhuisit myös kaikkien muidenkin ihmisten puolesta”.

Kristillisyys antaa mahdollisuuden oppia juuri epäoikeudenmukaisuuden ja vaikeuksien keskellä sen, miten kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi saman veneen matkustajia.

Vain olemalla ystävä kaukana olevalle, voi oppia kasvamaan ystäväksi itselleen.

Se mikä koskee yksilöitä, koskee kirkkojakin maailmassa – myös ortodoksisia kirkkoja.

21.4.2009