Uskonto on arvoja

Maassamme on käyty viime kuukausina keskustelua koulujen tunnustuksellisen uskonnonopetuksen asemasta.

Uskonnon opetuksesta käytävään keskusteluun liittyy sekä juridisia, moraalisia että poliittisia argumentteja.

Juridisissa perusteluissa lähdetään liikkeelle tiukasti tasa-arvosta. Pykäliä katsovat perustelevat kantaansa sillä, että tunnustuksellinen uskonnon opettaminen kouluissa ei voi toteutua koskaan ilman syrjintää.

Moraalisten argumenttien kohdalla nojataan arvojen hierarkiaan. Tällöin kysytään muun muassa sitä, nähdäänkö uskonto yhteiskunnan moniarvoisuuden edistäjänä vai sen uhkana?

Poliittisten vaikuttimien taustalla on tavallisesti kysymys siitä, ovatko uskonnolliset arvot osa politiikkaa vai kuuluuko uskonto vain kansalaisten yksityiselämään?

Keskusteluun uskonnon opetuksesta liittyy kaikkialla myös muistoja kansallisesta historiasta.

1800-luvulla syntyneet kansallisvaltiot – kuten Irlanti, Kreikka, Puola tai Suomi – rakensivat identiteettinsä kielen ja uskonnon ympärille.

Näin Suomessakin on ollut pitkään selvää, että uskonnon opetus nähdään osana yleissivistystä.

Monien uskonnonopetuksen kieltämistä Suomessa vaativien vapaa-ajattelijoiden näkemykset nojaavat Ranskan vallankumouksen jälkeen syntyneeseen maallikkovaltio-periaatteeseen.

Erityisesti Ranskassa tuo periaate merkitsee teoriassa tunnustuksettomuutta mutta käytännössä varsin usein myös sokeaa uskontovastaisuutta. Tämä on valitettavasti noussut myös monien uskonnon opetusta vastustavien argumentaation keskiöön.

Suomi ei ole enää yhden kielen tai uskonnon ympärille kietoutunut kansallisvaltio vaan monikulttuurinen ja -uskontoinen kansalaisyhteiskunta.

Uskonnonvapaus ei ole muiden Länsi-Euroopan valtioiden tapaan Suomessakaan ”ylhäältä” annettu lupa, vaan jokaisen kansalaiselle kuuluva oikeus.

Uskonnon opetus ei ole ongelma vaan apu monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Uskontojen rooli yhteiskuntien eettisten arvovalintojen muokkaamisessa on merkittävä. Näin eri uskontojen historiaa ja arvoja ei voida opettaa vain vertaillen tai näennäisen neutraalisti.

Uskonnot eivät voi myöskään alistua valtiollisen tai minkään muunkaan ulkopuolisen ideologian ohjattaviksi.

Myös ortodoksinen uskonnonopetus, oman uskonnon opetus, on kirkkoomme kuuluville lapsille kuuluva oikeus tietää ja tuntea juurensa.

Kolumni Solea-lehteen 17. maaliskuuta 2010