Tuenilmaisu häirinnän kohteeksi joutuneille uskonnollisille yhteisöille Turussa

Pystymme parempaan

Juutalainen ja katolinen seurakunta ovat joutuneet kuluneella viikolla häirinnän kohteiksi

Turussa Auschwitzin muistopäivän alla. Haluan ilmaista voimakkaan tukeni molemmille yhteisöille. 

Samalla iloitsen siitä, että nämä tuomittavat teot – samoin kuin syksyllä Helsingissä synagogaa vastaan suunnatut iskut – ovat herättäneet meissä tarpeen osoittaa, että tällaisia tekoja ei voida hyväksyä. Viime syksynä Helsingin synagogan aita peittyi kukkiin Helsingin ortodoksisen seurakunnan nuorten aloitteesta. Tapahtumaan osallistui suuri, taustoiltaan kirjava joukko ihmisiä. Tänään sama tapahtuu Turussa, jossa eri uskontokuntiin kuuluvat kaunistavat Turun synagogan. Emme ehkä ole immuuneja historian voimille, mutta emme myöskään ole avuttomia niiden edessä.

Ortodoksisina kristittyinä tehtävämme on tukea ja puolustaa uskonnollisen sorron, rasismin ja suvaitsemattomuuden viattomia uhreja. Jumalan edessä olemme kaikki Hänen luomistyönsä tulosta ja jaamme saman ihmisyyden katsomuksesta tai uskontokunnasta riippumatta. Uskonnollisen yhdyskunnan uhkailu ilkivallan, syrjinnän tai muun väkivallan keinoin on paitsi tuomittavaa, myös hyvin huolestuttavaa, nousipa se minkälaisesta maailmankatsomuksesta tahansa. 

Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus on kirjattu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Tämä oikeus sisältää mm. vapauden sekä uskonnon että vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti. Tämä on hyvä pitää mielessä myös tänä päivänä.

Maailmalla monet joutuvat tänäänkin vainotuiksi uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Suomessa olemme pystyneet parempaan. Pystymme siihen jatkossakin enemmistöinä ja vähemmistöinä – niin uskonnollisina kuin muinakin yhteisöinä. Lähimmäisestä huolehtiminen ja toistemme tunteminen on tie yhteiskuntarauhaan aikana, jolloin uskontojen arvoista erilliset näkemykset hakevat jatkuvasti tarttumapintaa yhteiskunnassamme. Joskus tämä huolehtiminen tarkoittaa myös konkreettisen rajan vetämistä. Näin on esimerkiksi tämänviikkoisten tapahtumien kohdalla. Meidän on osoitettava yhdessä, että me emme hyväksy minkään uskonnollisen yhdyskunnan häirintää, ilkivaltaa, syrjintää taikka integriteettiin kajoamista. Me emme suostu hyväksymään sitä.

Pystymme parempaan, kun muistamme juuremme. Myös kirkko kohtasi varhaisina aikoina erilaisia kulttuureja. Tuolloin uskonnon ja kulttuurien rajat oli levitetty yhteiskuntien maaperälle itämaisen maton tavoin. Rajat muodostivat värien ja muotojen keskinäisen kirjon, jossa kokonaisuus oli tie lukemattomien vivahteiden kautta avautuvaan maailmaan.

Sokea silkkitoukka ei näe työnsä hedelmää, kauniisti kuvioitua mattoa ja sen rikasta väripalettia. Mutta meidän, jotka näemme ja tunnemme, tulisi kiitollisuudella arvostaa sitä.

Viime kädessä uskonnot rikkovat poliittiset ja kansalliset rajat ja tuovat niiden tilalle arvoinaan kohtuullisuuden, rauhan ja sovun periaatteet. Alkavan YK:n uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon puitteissa toivon jokaisen hakeutuvan tavalla tai toisella toisin ajattelevien ihmisten pariin. Keskinäinen ymmärrys alkaa dialogista, mutta dialogia ei synny ilman aitoa kohtaamista.