Olet täällä

Tervehdys seurakunnan 190-vuotisjuhlassa Helsingissä

Korkeasti pyhitetty Helsingin metropoliitta Ambrosius. Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret.

Monella tavalla vauraan ja siunatun Suomen pääkaupungin seurakunnan 190-vuotisjuhlapäivään sopii hyvin kysymys, joka oli esillä jo tänään liturgiassa luetussa evankeliumissa.

Voiko rikas pelastua?

Tätä käsitteli Matteuksen evankeliumin (Matt. 19:16–26) kertomus rikkaasta nuoresta miehestä.

Haluan onnitella kaikkia teitä kiitosjuhlaan kokoontuneita Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäseniä pohtimalla joillakin ajatuksilla edellä mainittua kysymystä.

Evankeliumi ei puhu rikkaudesta vaurautena tai hyvänä elämänä. Evankeliumi vie meidät pohtimaan niistä johtuvaa sairautta.

Siitä puhuu myös liturgian lopussa luettava isämme Johannes Krysostomoksen tropari: ”Sinun kielesi lahjat, jotka tulen kirkkaudella loistivat, valistivat koko maailman. Eivät ne tuottaneet maailmalle sen ahnehtimaa rikkautta…”

Troparissa puhutaan ”ahnehdittavasta rikkaudesta”.

Sama termi, filargyria, on käytössä Uudessa testamentissa Paavalin kirjeessä Timoteukselle: ”Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri” (1. Tim. 6:10).

Evankeliumi esittelee meille myös toisen rikkautta kuvaavan sanan. ”Silloin sinulla on aarre taivaissa” sanoo Jeesus miehelle ja puhuu sekä säästöistä että sydämeen kätketystä pääomasta.

Siksi Vapahtaja käyttää samaa sanaa, thesauros, myös toisaalla: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt. 6:21).

Tämän jälkeen kuullaan kaikille tuttu vertaus: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”.

Tulemme vanhan kirkon pelastuskäsityksen ydinajatukseen: tie Jumalan valtakuntaan ja pelastukseen ei tapahdu yksin uskosta.

Pelastus ortodoksissa kirkossa on sitoutumista kirkon pelastussuunnitelmaan. Ei pidä yrittää muuttaa kaikkea heti. On seurattava kirkon pelastussuunnitelmaa askel askeleelta ja porras portaalta.

Ei ole väärin unelmoida vauraudesta tai onnesta. Väärin on nähdä väline eli raha päämääränä.

Rikkaus voi olla myös siunaus. Ilman vaurautta tai halua parantaa maailmaa ei tätäkään pyhää temppeliä olisi olemassa.

Kysymykseen tarvitseeko Jumala kultaa ja hopeaa vastaus on yksinkertainen: ei Hän niitä tarvitse mutta me tarvitsemme.

Tie henkiseen käy materian kautta. Ilman katoavan hyväksymistä ei voi löytää katoamatonta. 

Tähän tarvitsemme myös kirkkorakennuksia, Herran temppeleitä. Siihen, että opimme yhdessä rukoillen näkemään, miten mahdottomasta tai ylitsepääsemättömästä voi tulla Jumalan avulla mahdollista.

Tästä meidänkin on syytä kiittää tänään täällä Pyhän Jumalansynnyttäjän katedraalin suojissa, jonka menneet sukupolvet – myös tämän päivän evankeliumissa kuvatun rikkaan miehen kaltaiset – ovat rakentaneet, kaunistaneet ja rukoilleet meille pyhityksen paikaksi.

Lähteköön tästä katedraalista ja seurakunnasta tulevaisuudessakin valoisa viesti idän kirkon perinteiden läsnäolosta pääkaupungissamme Helsingissä.

Tervehdys seurakunnan 190-vuotisjuhlassa Uspenskin katedraalissa Helsingissä 27. elokuuta 2017.

 

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi