Suvaitsevaisuus on kunnioitusta
Vaalikevään kuluessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on käyty arvokeskustelua. On puhuttu paljon siirtolaisuuden ja globalisaation kautta kasvavasta kulttuurien moninaisuudesta sekä sen vaikutuksista käsityksiimme demokraattisesta yhteiskunnasta.
Kulttuurien moninaisuuden kasvaessa syrjintä, rasismi ja muukalaisviha eivät ole vähentyneet yhteiskunnassamme. Voimme havaita, että ymmärrys ja tietämys siitä, kuinka siirtolaisuutta ja kulttuurien moninaisuutta voidaan hyödyntää tai hoitaa, ei ole kehittynyt samaa tahtia kuin nämä ilmiöt ovat kasvaneet ja monimutkaistuneet.
Usein kuulemme sanottavan, että tarvitsemme lisää suvaitsevaisuutta. Mitä on suvaitsevaisuus? Onko suvaitsevaisuus kaiken hyväksymistä? Entä voiko suvaitsevaisuus olla suhteellista?
Ortodoksinen käsitys ihmisten välisestä samanarvoisuudesta ja yhdenvertaisuudesta nousee Jumalan luomistyöstä. Jokainen meistä kantaa ihmisyydessään Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta. Alkuperämme on sama, mutta inhimillisen kulttuurin kautta olemme erilaisia.
Kulttuuripiirimme ympäristö on meille tuttu ja siksi turvallinen. Uusien asioiden tunkeutuminen tuttuun elämänpiiriin vaatii uteliaisuutta ja uskallusta kohdata erilaisuus, sillä muutoin se voi muodostua uhkaksi. Tieto auttaa ymmärtämään ja hahmottamaan erilaisuuteen kätkettyä itsemme kanssa samankaltaista ihmisyyttä.
Puhekielessä suvaitsevaisuus rinnastetaan usein sietämiseen, joka on vastahakoista toisen hyväksymistä. Tuolloin kanssakäymisen kriteeriksi muodostuu se, että yritetään tulla jotenkuten toimeen siinä missä on pakko. Suvaitsevaisuus vaatii enemmän, sillä siinä on kyse yhteisestä halusta tulla toimeen.
Suvaitsevaisuus ei ole oman kulttuurin syrjään laittamista, vaan vuoropuhelua yhteisen tien löytämiseksi. Tällöin tiedosta ja erilaisuuteen tutustumisesta kasvaa ymmärrystä, joka muuttuu kunnioitukseksi.
Kulttuurien kohtaamisen tiellä joudutaan myös kompromissien eteen. Suvaitsevaisuus ei voi merkitä omasta kulttuurista luopumista sekä kaiken erilaisen kulttuurin etusijalle asettamista. Yhteiskunnallisessa elämässä se ei myöskään voi olla suhteellista, vaan päämääränä on oltava ihmisten yhdenvertaisuudesta nouseva kunnioitus.
