Rakkaudesta perheeseen
Kirkossa avioliitto merkitsee pyhää mysteeriota, jossa kaksi persoonaa liittyy toisiinsa kasvaakseen yhdessä kohti Jumalaa. Kirkkoisien mukaan avioliitto on jo luomisen yhteydessä asetettu ja ihmiselle on luonnollista etsiä ikuista kumppanuutta. Toisilleen avioliitossa sinetöidyt heijastavat Jumalan kolmiyhteyttä rinnallaan itse Jumala.
Vuosittain kirkkomme jäsenistä noin 370 rantautuu avioliiton siviilisäätyyn. Määrästä noin puolet vihitään ortodoksiseen avioliiton mysteeriin, mutta toinen puoli valitsee evankelis-luterilaisen kirkon tai siviilikäytännön mukaisen vihkimisen. Vuosittain kirkkomme jäsenistä avioeroon päätyy noin 300 jäsentä.
Tilastoja katsoessa lohdullista on se, että määrällisesti tilanne on pysynyt samana koko 2000-luvun, mutta huolestuttavaa on se, että avioliittojen pituus on lyhenemässä ja elämän aikana solmitaan useampia lyhyitä liittoja. Suomalainen avioliitto kestää keskimäärin 11 vuotta ja kestävimpiä ovat ensimmäiset liitot. Avioerojen lisääntyessä yleistyvät myös yksinhuoltajuus ja eläminen yksin ilman kiinteää perheyhteisöä.
Yhteiskunnassamme juridiikka tukee avioliittoa taaten keskinäisen toisesta huolehtimisen ja perimisoikeuden. Sosiaaliviranomaisten näkökulmasta taas tukea suunnataan yksineläjien ja avoliitossa olevien auttamiseen avioliitossa elävien tukemisen sijaan. Yhteiskuntamme sosiaalijärjestelmä ei saa vinoutua niin, että avioero on avain tuen saamiseen. On löydettävä järjestelmä, jonka kautta tuki ohjautuu tarpeiden mukaan.
Kristillinen usko asettaa ihmiselämäämme ihanteita ja tavoitteita, joista emme voi luopua vain ympäröivän yhteiskunnan muutoksen vuoksi. Avioliitto ja perhe-elämä ovat niitä kristillisen elämän perusmuotoja, joita kirkkona haluamme olla tukemassa.
Ihmiselämän todellisuus ei kuitenkaan saa olla kirkolle vieras. Perhe-elämän ja -rakenteen muutokset ovat haaste seurakunnan työlle, mutta ihmisten rinnalla on kuljettava erilaisissa tilanteissa tarjoten tukea ja ohjausta ennen kaikkea hengellisessä vahvistumisessa. Tässä ajassa tarvitsemme kehittyvää kirkon perhetyötä, jonka kautta voimme tukea perinteisiä ja uusperheitä sekä yhden vanhemman perheitä. Kasvava yksineläjien joukko tarvitsee myös oman tukensa.
Avioliiton ja perhe-elämän ytimessä ovat uhrautuvaisuus, pitkäjänteisyys ja kilvoitus rakkaudesta yhteisöön. Aviollisen kilvoituksen mallina onkin marttyyrius, joka kutsuu jättämään itsekkyyden ja kasvamaan itsensä antavassa rakkaudessa.
