Pyhiinvaellusmatkalla Jumalanäidin puutarhassa
Monet suomalaiset ovat tutustuneet tämän syksyn aikana Pyhän Vuoren munkkiyhteisöön Athos-näyttelyn välityksellä. He ovat saaneet raottaa hieman yhden kirkkomme ainutlaatuisimman luostariyhteisön ovea ja päässeet näin kurkistamaan Jumalan Äidin puutarhaan.
Pyhän Vuoren elämää, kirkollista taidetta ja esineistöä esittelevä näyttely on paikalliskirkollemme suuri siunaus.
Näyttelyn välityksellä voimme osittain tutustua yksinkertaiseen luostarielämäntapaan. Yksinkertaista elämää viettävissä munkeissa näemme esimerkkejä ihmisistä, jotka ottavat kristinuskon sanoman tosissaan ja jotka omistavat elämänsä kokonaan jumaloitumisen tehtävälle. Kaikki he eivät saavuta täydellisyyttä, mutta jokainen heistä kasvaa hengellisessä elämässä sopivaan täydellisyyden mittaan. Kaikilla heistä ei ole samoja lahjoja, vaikka jokainen heistä on enkelielämään kutsuttu. He kaikki haluavat elää Jumalaa palvellen, ja heidän töissään näkyvät jatkuvan rukouksen hedelmät.
On kieltämätön tosiasia, että Pyhällä Vuorella ohjaajavanhusten jatkumo ja Jeesuksen rukouksen hesykastinen perinne ovat säilyneet monista vaikeuksista huolimatta katkeamattomana. Vuoren jumalanpalveluselämä kaikkine muotoineen muodostaa hedelmällisen kasvualustan ihmiselle, joka etsii pysyvää ja järkkymätöntä Jumalan Valtakuntaa.
Tämän sain todeta arkkipiispa Jukka Paarman kanssa yhteisellä matkallamme Athos-vuorelle tänä vuonna 27.9.-2.10. Kävimme kaiken kaikkiaan viidessä luostarissa ja yhdessä skiitassa. Tutustuimme Pyhän Vuoren nykytilanteeseen laajalti. Vaikka Vuoren monia luostareita restauroidaan, niin matkaamme luonnehtivat silti hyvin sanat kiireettömyys, rukouksen valo ja ilo. Pyhän Vuoren ihmeisiin kuuluvat kaiken läpikäyvä kiireettömyys ja ilo.
Kuinka Pyhän Vuoren luostari-isien opetuksia voisi soveltaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan? Rikasta ja samalla äärettömän yksinkertaista Pyhän Vuoren elämää ei voi täysin kuvailla, sanoin määritellä tai teoretisoida tyhjentävästi. Munkkien kilvoituselämän sisältö pysyy useimmiten salattuna, koska emme ole valmiita sitä kokonaisvaltaisesti ymmärtämään ja kokemaan. Athos-näyttelynkin välityksellä voimme kuitenkin ymmärtää kristityn askeettisen tien olevan sisällöllisesti rikasta, vaikka se vaikuttaisi ulkoisesti yksinkertaiselta ja hyvin ankaralta.
Pyhän Vuoren vanhukset opettavat, että meidän tulee ennen kaikkea yksinkertaistaa elämäämme. Rukous, paasto ja jumalanpalveluselämä ovat ainoita tärkeitä asioita ja kaikki muu riippuu niistä. Vaikka toivottomuus, kyynisyys ja passivoituminen painostavat nykyajan tarpeiden sitomaa ihmistä, emme saisi unohtaa, että jokainen meistä on ainutlaatuinen. Onnellisuus ja hyvyys eivät ole kiellettyjä nykyäänkään. Me olemme kaikki lahjakkaita. Ihminen - Jumalan luoduista korkein - on arvokas. Jumalan kuviksi luotuina me olemme kutsuttuja kasvamaan Jumalan kaltaisuuteen; päämäärämme on jumaloitua.
Tämä voi tuntua meistä vaikealta tai liian suurelta tehtävältä, mutta mistä tuo tunteemme kasvaa? Miksi käytännössä elämän yksinkertaistaminen tuntuu vaikealta? Nykyihminen on monien mainosten uhri. Hänelle myydään mielikuvia ja hän on riippuvainen mitä ihmeellisimmistä laitteista. Julkisuudessa puhutaan nykyään jopa nettipapeista. Tämä kehitys ei ole hyvä, vaikka se voi tuoda mukanaan yksittäisiä elämää helpottavia ratkaisuja. Ei ole sattumaa, että yhä lisääntyvien uusien tarpeiden maailmassa meistä on tullut yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä. Uskoessamme vapautuvamme materian kahleista uusien keksintöjen avulla me olemmekin vanginneet itsemme.
Maailma on väliaikainen kotimme. Todelliset tarpeemme ja aarteemme ovat ikuisessa Valtakunnassa. Jos niin haluamme, voimme elää ja kasvaa kohti Jumalaa hetki hetkeltä. Vaikka vähä vähältä elämänrytmimme hidastuu, päämäärämme Jumalan järkkymätön Valtakunta pysyy. Herramme Jeesus Kristus itse kutsuu alati meitä ottamaan ristimme, kieltämään itsemme, olemaan kuuliaisia Hänelle, ihmiseksi tulleelle Jumalalle, ja seuraamaan Häntä. Luopuminen maailmasta on yksinkertaisen elämän perusta.
Korostan lopuksi, että luostarikilvoittelijat eivät ole idolejamme. Luostarielämään vihkiytyneet eivät ole superihmisiä, joita pyrimme tahdottomasti imitoimaan. Kilvoituselämä kuuluu silti kaikille kristityille. Kestävää nöyryyttä ja järkkymätöntä rakkautta huokuvina ihmisinä luostarikilvoittelijat ovat arvokkaita esimerkkejä tiellä Jumalan valtakuntaan, joka on kaikkien niin kaupungeissa kuin Athos-vuoren hiljaisuudessa elävien ihmisten päämäärä ja elämän tarkoitus.
