Puhe profeetta Elian kirkon 60-vuotisjuhlaseminaarissa Iisalmessa

Vietämme tänä vuonna Iisalmessa praasniekkaa kolmen merkkipäivän ympärillä. On pyhän profeetta Elian kirkon 60-vuotisjuhla, Iisalmen tiistaiseuran 70-vuotisjuhla ja seurakunnan entisen kirkkoherran rovasti Olavi Petsalon syntymän satavuotismerkkipäivä.

Kolmesta tänään vietettävästä juhla-aiheesta isä Olavin syntymävuosi 1917 vie meidät itsenäisen Suomen muodostumiseen. Maamme itsenäistymistä edelsi Euroopassa teollistumisen ja muuttoliikkeen aika. Suomessakin se merkitsi yhtä lähihistoriamme ensimmäisistä evakkojen ajasta.

1800-luvulla rakennettiin ortodoksiset kirkot Etelä-Suomen ja Suomenlahden rannikon kaupunkeihin Haminaan, Helsinkiin, Hankoon, Tampereelle, Turkuun, Vaasaan ja Tornioon.

Samanlainen kirkkojen rakennusbuumi oli käynnissä eri puolilla läntistä Keski-Eurooppaa, esimerkiksi Itävallan ja Preussin keisarikunnissa ja Ranskassa. Kreikkalaiset, romanialaiset ja venäläiset rakensivat satoja kirkkoja Korsikalta Tukholmaan ja Biskanjanlahdelta Wieniin.

Euroopan ortodoksien 1900-luvun ensimmäinen evakkotaival alkoi kahdesta tragediasta. Ensimmäinen niistä oli Venäjän vallankumous ja toinen kreikkalaisten massamuutto nykyisen Länsi-Turkin alueelta.

Sitten Iisalmen ortodoksisen seurakunnan syntyyn, joka sekin on osa isompaa kuvaa Euroopan evakkojen tarinassa.

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa oli 17–18 miljoonaa pakolaista. Pääosa Euroopan pakolaisista oli etnisiä saksalaisia, joita karkotettiin Puolasta, Tšekistä, Slovakiasta, Unkarista ja Romaniasta. Myös yli miljoonaa balttia, serbiä ja romanialaista pakeni Bulgariasta, Jugoslaviasta, Latviasta, Liettuasta ja Virosta.

Suomeen tuli tämän viime vuosisadan toisen evakkoaallon seurauksena 420 000 karjalaispakolaista. Heidät asutettiin eri puolille Suomea osittain maankäytön ja osittain virkamiesten mieltymysten mukaan. Jälkimmäisissä tapauksissa Karjalan Kannaksen kunnista kotoisin olevat päättäjät pitivät omiensa puolta ja niin Muolaan, Viipurin ja Terijoen asukkaat saivat uuden kodin Etelä-Suomen vähemmän kivisien peltojen ääreltä kuin Laatokan Karjalan evakot Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Ylä-Savon evakot loivat tämän pyhän profeetta Elian seurakunnan. Korpiselkäläisiä muutti erityisesti Sonkajärven ja Vieremän pitäjiin. Iisalmeen saapui runsaasti suistamolaisia ja lisäksi perheitä Salmista, Impilahdelta ja Soanlahdelta.

Karjalaisten assimiloitumisen ongelmista Savossa on kirjoitettu viime vuosina useita mielenkiintoisia tutkimuksia. Evakkotaipaleen onnistumiskertomuksiakin on ja niihin kuuluu tämä profeetta Elian seurakunta Iisalmessa.

Viime vuosisadalla sotien, vallankumousten ja väestösiirtojen siivittämää ortodoksien evakkomatkaa säesti dynaamisuus, kohtaaminen uusien kulttuurien kanssa ja oman perinteen tutkimus.

Myös Suomen ortodoksisuus oli osa tätä liikettä. Ilman arkkipiispa Paavalin ja hänen jälkeensä arkkipiispa Johanneksen suhteita Konstantinopoliin, Kreikkaan, Puolaan, Romaniaan, Venäjälle ja Yhdysvaltoihin olisi Suomessa tuskin aloitettu sitä kirkkotaiteiden luovaa aikaa, jonka yksi hieno esimerkki on Iisalmen seurakunnan pyhän Elian kirkko. Kauniisti ja rakkaudella sisustettuun temppeliin on saatu vuosien varrella arvovieraiksi niin patriarkkoja kuin presidenttejä. 

Tärkeä osa niin Iisalmen kuin muiden sodan jälkeen perustettujen seurakuntien menestystä on ollut ortodoksisen liturgisen ja hengellisen kirjallisuuden julkaiseminen suomenkielellä. Tästä työstä erityinen kiitoksemme kuuluu rovasti Johannes Seppälälle. Liturgisten tekstien sovittamisessa suomenkielisille kuoroille paljon ovat tehneet kanttorit, joista haluan erityisesti tänään mainita Helena Tchervinskin.

Kanttori-Helena on yksi rovasti Olavi Petsalon perheen lapsista, jotka ovat jatkaneet isän perintöä ortodoksisen kirkon palvelijoina. Kun Iisalmen seurakunta vietti 30-vuotisjuhlaa vuonna 1980, kokosi isä Olavi historiikin ”Iisalmen ortodoksinen seurakunta 1950–1980”. Kirjassa on tarkat historiatiedot seurakunnan perustamisesta, kirkonkirjoista, valtuuston, neuvoston, kiinteistölautakunnan, tiistaiseurojen, diakoniatoimikunnan sekä nuoriso- ja kuorotoiminnan käynnistämisestä. Kirjassa on myös kuvaukset niin profeetta Elian kirkon kuin viiden tšasounan, hautausmaiden ja pappilan suunnittelusta ja rakentamisesta.

Tänään rovasti Olavin syntymän satavuotismuiston äärellä tuosta kirjasta nousee esille monia hänen työtovereitaan kuten rovasti Aleksanteri Ryttyläinen, Alvi Houtsonen ja Mikko Kokora. Kaikkien näiden persoonien työpanoksen arviointiin menisi tunteja, joten nostan esille vain yhden asian. Se oli niin isä Olavin kuin kaikkien muidenkin kirkkomme jälleenrakentajien työn punainen lanka. Se on isien uskon siirtäminen perintönä sukupolvesta toiselle.

Rovasti Olavi teki niin esimerkillään yhdessä maatuškansa kanssa. Tuon työn hedelmät kantavat kauas kirkkomme tulevaisuuteen.

Hyvät praasniekkavieraat!

Kristuksen kirkko on ikuisella evakkomatkalla. Tämän olemme saaneet jälleen nähdä sen jälkeen, kun Suomeen alkoi 1990-luvulla muuttaa ortodoksista väestöä erityisesti Bulgariasta, Moldovasta, Romaniasta, Ukrainasta ja Venäjältä.  

Erona muihin Länsi-Euroopan maihin meillä Suomessa uusia ortodokseja varten ei tarvitse rakentaa kirkkoja. Meillä on toimiva ja laaja ortodoksinen infrastruktuuri. Tilat ovat valmiina. Niihin tarvitaan nyt vain uusia ihmisiä.   

Monissa Euroopan maissa ortodoksisen väestön tilastot on kirjoitettu uusiksi. Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa asuvien ortodoksien määrä on arvioiden mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksin- tai kolminkertaistunut.

Myös täällä Ylä-Savossa ortodoksisuuden profiili on muuttumassa. Karjalainen ortodoksisuus ei katoa, mutta se saa tuekseen maahanmuuttajien mukana tulevan vanhojen ortodoksisten maiden perinteet.

Tämä praasniekka on kiitosjuhla. Sen tarkoitus on saada meidät näkemään Jumalan hyvät teot, jotka Hän on ihmiskäsien kautta tehnyt.

Kiitos kuuluu tämän pyhän seurakunnan kirkkoherroille, rovasti Olavi Petsalolle, rovasti Timo Mäkirinnalle ja rovasti Elias Huurinaiselle.

Kiitokset ansaitsevat myös kanttorit Juhani Karppanen, Vilho Huttu, Tarja Vainio ja Kirsi-Maria Hartikainen.

Kiitoksemme ja esirukouksemme kohotkoon tänään kaikkien tämän pyhän seurakunnan lahjaintuojien ja kaunistajien, täällä työtä tekevien, veisaavien ja rukoilevan kirkkokansan puolesta, jotka hartaasti odottavat Herraltamme suurta ja runsasta armoa.

19.7.2017