Paimenkirje Helsingin hiippakunnan seurakunnille
Kristus nousi kuolleista!
Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen alusta saakka kirkkomme on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, ettemme omilla valinnoillamme tartuta lähimmäisiämme, sillä lähimmäistemme terveydestä huolehtiminen on kristillistä lähimmäisenrakkautta.
Helsingin hiippakunnassa toimimme näin myös jatkossa. Siksi pidämme edelleen voimassa valtaosan kirkossamme tälläkin hetkellä voimassa olevista tartuntavaaraa ehkäisevistä rajoituksista ja varotoimista.
Esipaimenena jaan seurakuntalaistemme ahdistuksen ja surun siitä, ettemme voi vieläkään kokoontua vapaasti yhteen pyhäköissämme. Olemme osaltamme todistaneet, kuinka pakotettu toisistamme eristäytyminen on vaikuttanut ihmissuhteisiimme merkittävällä tavalla myös negatiivisesti. Tiedämme, että monet odottavat malttamattomina yhteiskuntamme palveluiden vaiheittaista avautumista ja seurakuntaelämän asteittaista palautumista normaaliksi.
Kesäkuun alussa näin tapahtuukin. Hiippakuntamme seurakunnilla on 1.6. alkaen mahdollisuus harkiten toteuttaa tapaamisia, kunhan riittävistä turvaväleistä ja muista varotoimista huolehditaan.
Pyhäköissä toimitettavat jumalanpalvelukset toimitetaan kuitenkin edelleen ilman kirkkokansaa. Tämä linjaus perustuu siihen, että maassamme on vain muutamia kirkkorakennuksia, joihin voisi turvavälit huomioiden kokoontua kymmeniä ihmisiä. Pyhäkkökohtaisten tai alueellisten erivapauksien myöntäminen käsillä olevassa tilanteessa toisi puolestaan mukanaan omat haasteensa ja riskinsä, joiden minimoimiseksi olemme kirkkona tehneet valtavasti työtä ja joiden kitkemiseen olemme vastedeskin sitoutuneet. Anomme Jumalaa antamaan sekä kirkkomme työntekijöille että kirkon jäsenistölle pitkämielisyyttä ja Herramme huolenpitoa kestämään kärsivällisesti vallitsevaa tilannetta.
Elämä yllättää – paitsi kaikella sillä vaikealla, mitä se odottamatta tuo tullessaan, mutta myös sillä, että meitä kannetaan ja suojellaan vaikeiden ja kipeiden vaiheiden läpi. Elämä yllättää myös sillä, että päällepäin pieninkin, hapuileva ja koettelemattomalta vaikuttava usko todella kantaa, toimii ja vaikuttaa ahtaassakin paikassa. Luottamus Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen kasvaa ja vahvistuu meissä ehkä juuri elämän tummissa ja syvissä vaiheissa, joita emme itse valitsisi saatikka vastaanottaisi, mikäli meidän suostumustamme kysyttäisiin.
Uskomme vakaasti, että Vapahtajamme ei salli meidän kohdata koettelemuksia turhaan: Hän ei tee virheitä ottaessaan ja antaessaan. Lopulta kutakin meistä valmistetaan johonkin sellaiseen, minkä yksin Jumala tietää. Tällä kuuliaisuuden ja suostumisen sävyttämällä Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian osan tiellä myös pysymme varjeluksen alla.
Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret! Helsingin hiippakunnan seurakunnille on nyt eteemme avautuneessa tilanteessa annettu luovan ja uutta etsivän toimijan osa. Jokaisessa seurakunnassa on viimeistään nyt järjestettävä seurakuntalaisille mahdollisuus osallistua Herran Pyhään Ehtoolliseen niillä järjestelyillä, joita monissa seurakunnissamme onkin jo toteutettu. Seurakuntien on eri tavoin huolehdittava myös siitä, että tieto tästä mahdollisuudesta tavoittaa kaikki seurakuntalaiset.
Lisäksi rohkaisemme seurakuntia hyödyntämään toiminnassaan ulkotilojen käyttöä jumalanpalvelusten toimittamiseen kokoontumisrajoitusten puitteissa, etsimään paikallistasolla yhteistyökumppaneita diakoniatyön tehostamiseen, järjestämään pienryhmätapaamisia avarissa tiloissa tai ulkosalla, organisoimaan kristinoppileiritapaamisia verkossa ja pienryhmissä, järjestämään oivaltavia tähän tilanteeseen sopivia praasniekkoja sekä suunnittelemaan jo ennalta sitä, kuinka seurakunnassa varaudutaan pyhäköiden avaamiseen viranomaisohjeita noudattaen.
Hiippakuntamme koronatiimi valmistelee parhaillaan seurakuntiin lähetettävää ohjeistusta. Olen itsekin mielelläni tukemassa seurakuntia pohtimalla, kuinka voimme parhaiten palvella jäsenistöämme tämän erikoisen periodin aikana.
Ei keskitytä siihen, mikä ei ole mahdollista, vaan siihen, mikä on. Tarvitsemme tässä työssä ennen kaikkea sydämen hiljaisuutta, luottamusta, lujuutta ja nöyryyttä elämän edessä.
Jatkakaamme toistemme puolesta rukoilemista. Muistakaa minuakin esirukouksissanne.