Pahan ja hyvän voimat
Sosiaalipsykologi Roy Baumeister kollegoineen kartoitti hyvän ja pahan vastakkainasetteluavuonna 2001 perusteellisessa artikkelissaan, joka oli otsikoitu raflaavasti Paha on vahvempaa kuin hyvä(Bad is stronger than good). Kirjoittajien teesin voisi tiivistää sanomaan, jonka mukaan huonot tapahtumat ovat hyviä voimakkaampia. Heidän mukaansa mm. ”Lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä on pitkäaikaiset haitalliset seuraukset. Vaikutukset näyttävät olevan kestävämpiä kuin mikään vertailukelpoinen lapsuuteen kuuluva myönteinen aspekti”– ja, näyttävän epävarmalta, että – ”yksi positiivinen tapahtuma voisi korvata aiheutuneen vahingon, väkivaltaisen tai seksuaalisen hyväksikäytön jakson.”
Kykenemme äärimmäisiin pahoihin tekoihin.Viimeaikaiset lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset maassamme ovat aikamme helvetilliset kasvot. Ne ovat aiheuttaneet henkistä tuhoa ja riistäneetuhreilta elämän kaikessa täyteydessään. Syitä hirmutekoihin voi hakea monesta suunnasta, kuten teknologian huimasta kehityksestä, joka on osaltaan tehnytihmissuhdeverkostoista monimutkaisempia. Kontaktit ja kommunikointi siirtyvät verkkoon ja rikollisuus kiihtyvällä tahdilla sen perässä. Lapsipornoa jaetaan ja kuvataan myös Suomessa. Alamaailma kurottautuu kohti bittitaivasta rikollisten juurten ollessa usein maanpäällisessä helvetissä.
Psykohistorioitsijat tunnistavat väkivallan kumpuavan pääsääntöisesti nuorten, nöyryytettyjen, näköalattomien, turhautuneiden ja katkeroituneiden miesten ongelmista. Tähän vihaisten miesten ryhmään kuuluvia on niin kantasuomalaisissa – jotka vastaavat suurimmasta siivusta maamme seksuaali- ja hyväksikäyttörikoksista – kuin turvapaikanhakijoissa. Heidän joukossaan on niitä, jotka ovat itse kokeneet kauheuksia ja syyllistyneet sen jälkeen kauhistuttaviin tekoihin. Näistä teoista heidän tulee luonnollisesti kantaa täysi rikosoikeudellinen vastuu, sillä taustat – olkoot ne kuinka kauheattahansa – eivät poista henkilökohtaista juridista vastuuta. Käytännössä vain psykoosi aiheuttaa syyntakeettomuuden. On surullista, että Suomessa poliisin resurssipula on Euroopan unionin suurinta, eikä lainsäädäntömmekään ole pysynyt tällaisen rikollisuuden perässä. Tästä johtuen monen viattoman lapsen asia on vaarassa jäädä selvittämättä ja näin ollen pahuuden eteenpäin siirtämisen kierre on myös tulevaisuudessa mahdollinen. Kaltoinkohtelu altistaa kaltoinkohtelulle.
Suomalainen yhteiskunta on hienosäädetty toimivan, tasa-arvoisen koulutuksen, terveydenhuollon, sekä puolueettoman ja lahjomattoman oikeusinstituution taustaa vasten. Hyvinvointivaltion on ajateltu olevan myös turvallisuutemme tae, mutta kuten Vanhan Vaasan oikeuspsykiatrisen sairaalan johtava lääkäri Markku Eronenon todennut, äärimmäisissä poikkeustapauksissa järjestelmä ei toimi.
Yhteisönä ensisijainen tehtävämme on kääntää katseemme lähimmäisiimme. Sekä hyväksikäytetyt lapset että ihmiskaupan uhrit tarvitsevat kaiken mahdollisen avun. Tämä ei saa olla resurssikysymys. Ainoa kestävä keino hillitä väkivallantekojaon tunnistaa potentiaaliset riskihenkilöt ja auttaa heitä ajoissaomien traumojen hoidossa. Osaltaan tähän kuuluu oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden mahdollisimman hyvä integroiminen yhteiskuntamme jäseniksi. Tässä kirkoilla on oma tärkeä roolinsa.
Ihminen on kompleksinen psykosomaattinen olento, joka avautuu meille lopulta mysteerinä. Kammottaviakin kokeneista uhreista voi tulla hyvän- eikä pahantekijöitä, vaikka ajattelemmekin kyseessä olevan yli-inhimillinen saavutus. Olen saanut usein todistaa, kuinka pahatkin haavat on hoidettu, kuinka pahan leviäminen on estetty ja kuinka vaikeuksien voittamisesta on tullut voimavara. On tapahtunut kasvua, on saatu tukea, on oivallettu, on opittu, on selviydytty. Lopulta niin yksilöinä kuin yhteisönä meidän vastuullammeon toimia pahaa vastaan siten, että hyvää ja hyviä tekoja olisi enemmän kuin pahoja. Näin hyvästä lopulta tulee pahaa vahvempi.
Karjalainen, huhtikuu 2019
