Paavin hautajaisissa
Vietämme ekumeenista juhlavuotta teemalla Kirkko Suomessa 850 vuotta. Avajaiset olivat Turun tuomiokirkossa teofaniana. Tuolloin toimitettuun ekumeeniseen jumalanpalvelukseen tuli juhlavuoden aiheen rinnalle tsunami-onnettomuuden uhrien rukouksellinen muistaminen. Katolisen, ortodoksisen ja luterilaisen sekä vapaiden suuntien edustuksen lisäksi paikalla oli kattavasti Suomen ylin poliittinen johto ja paljon kirkkokansaa.
Teemavuoden alussa tammikuussa toteutettiin myös Suomen kolmen kristillisen kirkon johdon yhteinen matka Roomaan. Vastaavia matkoja on ollut aiemminkin. Niihin on kuulunut katolisen kirkon paavin tapaaminen ja ekumeeninen palvelus Santa Maria Minervan basilikassa. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli saarnavuoro kyseisessä jumalanpalveluksessa.
Rooman matkaan sisältyi monia vierailuja ja tapaamisia. Oma osuutensa oli niin Suomen Vatikaanin kuin Suomen Italiankin suurlähetystöillä.
Laaja, monipuolinen ja kirkkopoliittinen keskustelu käytiin kristittyjen ykseyden neuvoston puheenjohtajan, kardinaali Walter Kasperin ja hänen lähimpien asiantuntijoidensa kanssa. Kardinaali Kasper on tullut tutuksi allekirjoittaneelle monista tapaamisista niin Suomessa, Konstantinopolissa kuin Roomassa.
Eräs muistettavimpia ja mainittavimpia tapaamisia ja keskusteluja oli se, kun olimme mukana uskonopin kongregaation puheenjohtajan, kardinaali Josef Ratzingerin johtamassa palveluksessa saksalaisessa hautausmaan kirkossa. Hänestä minulle muodostui hyvin positiivinen kuva vahvasta hengellisestä johtajasta.
Samaa todisti kaikki se tapa, jolla hän johti paavi Johannes Paavali II:n hautajaisvalmistelut, hautajaispäivän ja 115 kardinaalin kokouksen valmistelun. Erityisesti Josef Ratzingerin saarna edesmenneen paavin muistoksi oli kaunis ja mieliinjäävä.
Sain osallistua arkkipiispa Jukka Paarman kanssa pääministeri Matti Vanhasen seurueessa valtiollisten delegaatioiden mukana paavin hautajaisiin. Hautajaiset olivat monissa ulottuvuuksissaan kokemus, jollaista ei ole ollut eikä heti tule. Tarkoitan tällä ensisijaisesti sitä, kuinka tapahtuma kokosi maailman poliittisia ja uskonnollisia johtajia niin sanotusti laidasta laitaan. Pietarin kirkon aukiolla oli 300 000 ihmistä ja Roomassa miljoonia pyhiinvaeltajia. Televisioiden ääressä kerrotaan olleen miljardi ihmistä laskematta sitten radiota ja lehdistöä.
Johannes Paavali II:n olin tavannut henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran Assisissa uskontojen rauhanrukouksessa vuonna 1986. Siellä muuten sain kätellä äiti Teresaa ja keskustella vähän hänen kanssaan. Hautajaisissa Pietarin aukion kansa vetosi jo Johannes Paavali II:n kanonisoinnin puolesta ja äiti Teresa on jo julistettu autuaaksi.
Nyt edesmennyt paavi vieraili aikanaan myös pohjoismaisissa kirkoissa, jolloin sain toisen mahdollisuuden tavata hänet Helsingissä.
Tammikuussa vastauspuheessaan suomalaisille kristityille Johannes Paavali II kiitti maamme kirkkojen välistä kanssakäymistä osana pyrkimystä kristittyjen yhteyden täyteyteen. Hänen Pyhyytensä antoi siunauksensa rakastamalleen Suomen kansalle.
Tiedotusvälineissä paavi Benediktus XVI on tahdottu kuvata vanhoilliseksi. Vasta historia määrittelee hänet, mutta minulle vanhoillisuudessakin on positiivinen mahdollisuus. Se voisi tarkoittaa hyvin jakamattoman kristikunnan ykseyttä, sen arvojen korostamista, alkukirkon ikuisen sanoman opettamista tämän ajan ihmisille.
En tiedä, mistä johtuu, mutta näkö- ja muu muistini ja tiedostamiseni pitää pysyvästi mielessäni ja määrittelee omalla tavallaan niin Pius XII:n, Johannes XXIII:n, Paavali VI:n, Johannes Paavali I:n, Johannes Paavali II:n ja Benediktus XVI:n. Kaikki he olivat erilaisia, ja maailmakin kunkin heidän aikanaan oli ihmisten osalta kovin erilainen.
