Ortodoksinen näkökulma moraalihaasteisiin
Ajankohtaisen kakkosen lokakuisen (2010) teemaillan jälkeen alkanut moraalikeskustelu sai aikaan kirkosta eroamisen aallon luterilaisessa kirkossa. Ortodoksinen kirkkomme ei ole joutunut kysymyksessä luterilaisten tavoin myrskyn silmään vaikka eräät kirkkomme papiston jäsenistä ovatkin ottaneet kysymykseen kantaa.
Olen saanut näitä rivejä kirjoittaessani käteeni tuoreen raportin moraalikysymyksiä käsitelleestä konferenssista, joka järjestettiin viime viikolla Moskovassa. Konferenssiin osallistui asiantuntijoita sekä kaikista ortodoksisista paikalliskirkoista että muista kristillisistä kirkoista ja tiedemaailmasta. Käsitystä nykyisyyden kristilliseen moraaliin tai avioliittoihanteisiin tuomista haasteista käsiteltiin Moskovan konferenssissa laajasti 70 alustuksessa.
Konferenssin avanneen Moskovan patriarkan Kirillin mukaan kristillisen moraalin keskeinen haaste ei ole siinä, että se pystyy ainoastaan erittelemään ja luettelemaan kaikki uhat, vaan kyvyssä pystyä analysoimaan ja vastaamaan niihin.
Patriarkka myös toivoi eettisten kysymysten käsittelyyn laajaa panortodoksista ja ekumeenista yhteistyötä.
Erityisen kiinnostavan puheenvuoron kokouksessa piti Serbian ortodoksisen kirkon piispa Afanasije (Jevtic). Arvostettuna kirkkoisien ja kirkon opin tuntijana tunnettu Afanasije korosti, miten ortodoksisen kirkon eettinen opetus ei ole kokoelma sääntöjä vaan kirkon dogmaattisen ja liturgisen tradition siirtämistä arkipäivään. Kirkon toimintaa ei ohjaa puolueen tai valtion tapaan ideologia tai laki vaan elävä mysteeri Jumalan tulemisesta ihmiseksi.
Mitä merkitsee, että Jumala haluaa jakaa itsensä ihmisen kanssa?
Piispa Afanasije vastasi lainaamalla kirkkoisä Gregorios Palamasta, jonka mukaan koko ihmiskunnan historia kulminoituu ihmisen palavaan haluun jakaa saatu jumalallinen rakkaus luomakunnan kanssa.
Ortodoksinen avioliittokäsitys on osa tätä mysteeriä. Miehen ja naisen välinen avioliitto on ainutkertainen, mutta ei ainoa tie jumalallistumiseen.
Meillä Suomessa kirkkoa koskevien eettisten linjausten tekeminen kuuluu piispainkokoukselle, jonka on pohdittava asioita ei vain kotimaisen keskustelun kaikuja vaan myös ortodoksisten kirkkojen yhteisiä linjauksia kuullen.
Kuten Moskovan kokouksessa tuotiin viisaasti esille, ortodoksisella kirkolla ei ole ollut toistaiseksi jäsentynyttä tapaa määritellä dogmaattisen ja ekklesiologisen ajattelun suhteita eettisiin prinsiippeihin. Voimme toivoa, että olemme nyt saamassa alun tälle analyysille.
Papistomme on syytä olla eettisissä linjauksissa varovainen. On korostettava edellä mainittuja kirkon teologien linjauksia ja olla menemästä mukaan keskusteluun vain suomalaisen median ehdoilla.
Arkkipiispana annan niin muille esipaimenille kuin muullekin papistolle ohjeen, että he kirkon eettisten kysymysten käsittelyssä keskittyisivät ulkopuolisen maailman tarkkailun ohella oman toiminnan kriittiseen havainnointiin.
19.10.2010
