Nainen ja pappeus
Suomen luterilainen kirkko sai kesän kynnyksellä ensimmäisen naispiispan. Valintaa edelsi keskustelu, jonka aikana myös jotkut ortodoksit asettuivat kannattamaan naisen oikeutta tulla valituksi piispaksi.
Toisin kuin luterilaisessa Suomessa yleisesti luullaan, ortodoksinen pappeuskäsitys ei ole vain jäänne patriarkaalisesta epätasa-arvon maailmasta. On siksi paikallaan käydä läpi niitä periaatteita, joilla apostolisen kirkon pappeus ymmärretään.
Pappeuden perustan antoi itse Kristus, joka pestessään opetuslastensa jalkoja määritti johtamisen palvelemiseksi (Joh. 13:6–11). Tuota palvelutehtävää suorittaa myös jokainen piispa, mutta hänkin Pyhien Apostolien sääntöjen (34. sääntö) mukaan muita kuullen.
Piispa – ja hänen valtuuttamansa pappi – ei ole kirkossa hallitsija tai herra vaan tarkkailija ja palvelija. ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija” (Mark:9:35).
Kreikkalainen teologi Kristos Jannaras on kiinnittänyt viisaasti huomiota kirkon hallinnon sekularisoitumiseen.
Jannaraksen mukaan kirkon hierarkian ei tule olla pyramidi, jonka huipulla on ohut valtaeliitti. Hänen mukaansa jokainen kastettu on kirkossa uskon ja hallinnon tarkkailija (kr. nepsis), jonka tehtävänä on huolehtia siitä, ettei eukaristinen harmonia muutu kirkon ulkopuolella eriarvoisuutta ruokkivaksi hallintopyramidiksi.
Historiallisessa Antiokian patriarkaatissa käytiin alkuvuonna kiivasta keskustelua piispojen, pappien ja maallikkojen suhteista kirkossa. Keskustelun aikana esitettyjen mielipiteiden rinnalle nousi kysymys siitä, millä tavalla kirkko korjaa epäkohtiaan.
Laajasti arvostettu Libanonin vuoren metropoliitta Georgios (Khodr) muistutti, että kirkon parantaminen ei ole prosessi, jossa on kaksi osapuolta – reformistit ja konservatiivit.
Ortodoksisen kirkon muuttaminen lähtee liikkeelle siitä, että kasvamme itse ja kasvatamme toisiamme ymmärtämään, mihin kirkkoon oikeasti kuulumme.
Mitä se opettaa ihmisestä, mitä elämästä, kuolemasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta?
Mitä ortodoksisen kirkon 2 000 vuotta kestänyt ykseys on meille antanut?
Myös naisen asemaa kirkossa on katsottava yhdessä kirkon historialliseen muistiin tukeutuen.
Jos ymmärrämme oikein ortodoksisen kirkon käsityksen pappeudesta pyyteettömänä ja uhrautuvana palveluna, voimme nähdä sen toteutuvan aidoimmillaan myös kirkon seinien ulkopuolella.
