Marttyyripiispa Henrik

Olemme kokoontuneet tänään rukouksin muistamaan ja viettämään kristinuskon Suomeen tulon 850 –vuotisjuhlaa.

Juuri luetussa päivän epistolassa apostoli Paavali kehottaa muistamaan niitä, jotka julistivat meille Jumalan sanaa ja pitämään mielessä sitä, miten he elämänsä elivät sekä erityisesti ottamaan heidän uskonsa esikuvaksemme. Näitä sanoja ajatellessa kääntyy katseemme menneisyyteen, päiviin jolloin kristinuskon valo alkoi valaista Suomen pohjoista maaperää yhtäältä lännestä ja toisaalta idästä.

Kirkon pyhät esipaimenet ja kilvoittelijat veivät sanomaa ihmiskunnan pelastuksen vuoksi kärsineestä ja ylösnousseesta Vapahtajasta kaukaisiin maihin voimiaan säästämättä, vaaroja pelkäämättä ja usein myös henkensä uhalla.

Lännestä päin alkoi ”Suomen kirkkoa rakentaa ja vahvistaa” pyhä marttyyripiispa Henrik, kuten hänen elämäkerrassaan kerrotaan.

Idästä käsin toivat kristinuskon Karjalaan pyhittäjät ja valistajat, Valamon luostarin perustajat, munkit Sergei ja Herman. Molemmilta suunnilta tuotiin Suomen maaperälle yhtä ja samaa ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sama eilen tänään ja ikuisesti.

Pyhä Henrik, jonka muistoa nyt vietämme, täytti Jumalan käskyä ja kirkon lähetystehtävää eli missiota. Se on globaali tehtävä, jota kaukaa ulkomailta tullut marttyyriesipaimen toteutti Lounais-Suomen ja Satakunnan ei-kristittyjen parissa.

Vastaavasti Laatokan Karjalaan ja Itä-Suomeen tuli menneen vuosituhannen alussa kristinuskon opettajia ja munkkeja aina Kreikasta saakka. Nämä pyhät miehet tiedostivat syvästi, että Jumala on koko ihmiskunnan Jumala.

Se tietoisuus edellytti heiltä aktiivista lähetystyötä, johon ylösnoussut Kristus oli aikanaan kehottanut apostolinsa ja johon tehtävään Jumala nyt kutsui valitsemiaan, heidän joukossaan myös pyhän Henrikin.

Hän toteutti lähettäjänsä käskyä: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:18-20).

Pyhä Henrik ymmärsi muiden lähetystyöntekijöiden tavoin, että Kristuksen käsky koskee kaikkia maailman ihmisiä. Kaikille ja kaikkialle tulee erotuksetta tarjota sanomaa pelastuksesta. 

Lähetystyö on apostolista toimintaa, sillä mission suorittaminen uskottiin apostoleille ja sitä on tehtävä uskollisena heidän opetukselleen. Päivän evankeliumissa Herra sanoo: ”Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi” ja että ”Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa…”

Lähetystyö on välttämättä yhteydessä kirkon katolisuuteen, sillä se suuntautuu kaikkialle, ylittää kaikki rajat ja kohdistuu kaikkien ihmisten koko elämään. Kaikki lähetystyö on yhtä, sillä Kristus on yksi ja kirkko on yksi Kristuksen ruumis maan päällä. Mission suorittaminen edellyttää kirkolta jatkuvaa työtä, avoimuutta, pelottomuutta, alttiutta kehityksen ja maailman tilanteen luomille uusille haasteille.

Pelottomuus merkitsi pyhälle Henrikille marttyyriutta. Hän uskoi ja luotti vahvasti apostoli Paavalin sanaan: ”Jos olemme Kristuksen kanssa kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää.”. Ja hän eli sen sanan mukaisesti.

Samaan totuuteen uskoivat myös hänen aikalaisensa. Silloin ei kysytty ajallemme ominaiseen individualistiseen tapaan, miksi Jumala sallii viattoman kuoleman. Silloin ymmärrettiin, että Jumalan armovoima kykenee murheellisen ja epäinhimillisenkin tapahtuman kautta vaikuttamaan syvällisesti ja kauaskantoisesti moniin ihmisiin.

Näin on käynyt marttyyripiispa Henrikin kohdalla. Hänen kuolemansa jälkeen on tapahtunut lukuisia ihmeitä ja pyhän piispan jäännökset välittävät jatkuvasti Jumalan näkymätöntä armovoimaa rukouksin hänen puoleensa kääntyville.

Myös pyhän elämään liittyneet paikat ovat toimineet armovirtojen vuodattajina; Pyhän Henrikin saarna-aitan seinähirsistä otetuilla tikuilla on parannettu hammassärkyä ja rakennuksen lattian alta otetusta mullasta tehdyillä kääreillä on lääkitty monia tauteja.

Mikä on pyhien Suomen maan valistajien ja marttyyripiispa Henrikin merkitys omalle ajallemme? Se on ennen muuta kristinuskon valo, joka jatkuvasti antaa meille pohjolan asukkaille voimaa ja ymmärrystä elää arjessa todeksi Kristuksen opetusta.

Se on myös heidän elämällään osoittamansa esimerkki uskollisuudesta lähettäjälleen, Kristukselle Jeesukselle.

Tämä pyhien muisto ja kristinuskon Suomeen tulon juhlavuosi velvoittaa meitä suomalaisia ja kaikkia kristittyjä apostoli Paavalin sanojen mukaan kestämään ”mitä tahansa Jumalan valittujen tähden, jotta hekin saavuttaisivat pelastuksen, jonka Kristus Jeesus on hankkinut, ja sen mukana ikuisen kirkkauden.”

Puhe Roomassa 17. tammikuuta 2007