Luottamus syntyy avoimuudesta

Yksityisyyden suoja ja teknologian kehitys eivät ole toisiaan poissulkevia.

Valvontakamerat, biometriset passit, paikannuslaitteet ja dna-näytteet voidaan helposti tulkita keksinnöiksi, jotka uhkaavat yksityisyyden suojaa.

Oikein käytettynä ne ovat kuitenkin hyviä välineitä yhteisömme henkisen ja moraalisen tilan analysoimisessa.

Paljon parjattu internet on paitsi informaation valtameri, myös jokaisen kansalaisen kanava kertoa ongelmista ja ehkä myös varottaa muita havaitsemastamme turvallisuusuhkasta.

Teknologian kehitys ei ole kuitenkaan vain hyvinvoinnin voittokulkua. Sillä on myös yhä erikoisempia varjopuolia.

Yksi tällainen on riskinoton minimoinnin harhakuva. Esimerkiksi sopii vaikka ruoka-aineissa olevien mikrobien, bakteerien ja rasvojen poistaminen.

Tuo prosessi on mennyt äärimmäisyyteen, jossa olemme luovuttaneet oman vastuumme terveellisestä ravinnosta "objektiivisiin", mutta epäilyttäviin käsiin.

Kuka on lopulta vastuussa turvallisuudestamme?

Tuon esille nämä asiat, koska haluaisin korostaa evankeliumin meille antamaa ohjetta suhteessa elämän tuomiin muutoksiin.

Evankeliumi ei puhu meille valvonnasta tai pelosta vaan luottamuksesta.

Tämä periaate on ohjeena myös suhteessa muihin ihmisiin: kristillinen yhteisöllisyys ei ole toisten valvomista, vaan elämän ja erilaisuuden jakamista.

Jos jakaminen vaihtuu valvomiseksi, olemme tunkeutumassa Jumalan paikalle.

Jumalasta tulee näin kumppanin sijasta ihmissilmin varustettu toisten tarkkailija.

Tuo tie vie lopulta totalitarismiin.

Yhteisöllisyyden ja yksityisyyden suojaa määrittävä julkinen valta on meitä kaikkia varten.

Kirkon jäseninä meidän on koko ajan evästettävä julkisen vallan käyttäjiä.

Viestinä heille voimme sanoa, että yhteisen ja yksityisen rajaamisen on tapahduttava evankeliumin ihanteiden mukaan.

Tärkeintä on luottamuksellisen ilmapiirin luominen. Vain luottamus luo sitä harmoniaa, jota elinympäristöömme haluamme.

Viestimme luottamuksesta siirtyy yhteiskunnassa laajemmalle, kun luomme myös itse luottamusta ympärillemme.

Kirkko luo luottamusta jäsentensä välille avoimuudella. Tuon avoimuus lisääntyy, kun hyväksymme erilaisia näkemyksiä, kuuntelemme myös eri mieltä olevia ja kasvatamme kykyämme ymmärtää eri tavalla ajattelevia.

Avoimuus ja luottamus ovat kirkon kasvot. Ne kertovat ihmisten keskellä toimivasta Jumalasta.

Ilman ihmistä Jumala ei toimi, "sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" (Matt. 18:20).

21.10.2008