Kirkon aika ja patriarkat
Ortodoksinen maailmamme koki viime vuonna suuria menetyksiä, kun patriarkat Antiokiassa, Bulgariassa ja Egyptissä saivat Jumalalta kutsun taivaan kirkkauteen.
Antiokian patriarkka Ignatios oli kuollessaan 92-vuotias, Bulgarian patriarkka Maksim 98 vuotta ja Egyptin koptikirkon päämies Shenouda 89-vuotias.
He kaikki saivat elää pitkään, kuten kerran Vanhan testamentin patriarkat Aabram, Iisak ja Jaakob.
Modernin länsimaisen työurakäsityksen mukaan Antiokian, Bulgarian ja Egyptin patriarkat olivat työssä liian pitkään.
Oliko niin, että vanhuuden haurastamat patriarkat eivät olleet ajan hermolla, maailma muuttui ja moni uudistus jäi tekemättä?
Ortodoksisessa maailmassa on valittu jo vuosisatojen ajan patriarkoiksi lähes poikkeuksetta vanhempia miehiä. Tällä perinteellä on oma historian pitkästä kokemuksesta kasvava viisautensa.
Se kertoo siitä, miten ortodoksinen kirkko käsittää paikkansa muutoksissa.
Moderni maailma on nopealiikkeinen. Meitä patistetaan tuloksiin ja myös kirkkoa vaaditaan taipumaan ajan vaatimuksiin.
Edesmenneet patriarkat kokivat elämänsä aikana kaiken tämän.
Vaatimuksia demokratiasta ja tasa-arvosta säestettiin Lähi-idässä, Bulgariassa ja Egyptissä myös paljastuksilla patriarkkojen korruptoituneisuudesta tai saamattomuudesta.
He eivät syytöksissä horjuneet, vaan pysyivät tehtävissään ja vetosivat siihen, että kirkossa muutoksia ei tehdä huutoäänestyksillä.
Kirkon uskovien jäsenten ja papiston enemmistö pysyi uskollisena patriarkoille heidän elämänsä loppuun asti.
Kirkko muuttuu ja uudistuu, mutta omalla tavallaan.
Vanhojen patriarkkojen johtamat kirkot Lähi-idässä, Bulgariassa ja Egyptissä eivät ehkä olleet muutosten eturintamassa, mutta kirkot antoivat ihmisille muutosten tuulissa turvaa, toivoa ja kallion, jossa parempaa huomista lupaavia poliittisia muutoksia voitiin katsoa historian perspektiivillä.
Kirkko on nähnyt hyviä vallanvaihdoksia, mutta myös kaappauksia, joissa edistyksen nimissä ihminen on ottanut itselleen Jumalan paikan.
Ortodoksinen kirkko ei muutu yhteiskunnan vaatimuksesta vaan omilla ehdoillaan ja omalla tempollaan.
Apostolisiin isiin kuuluvassa Hermaan Paimen -kirjassa kirkon muutosta kuvataan nuortuvan vanhan naisen hahmossa. Harmaahiuksinen nainen muuttuu katumuksen kautta uudelleen nuoreksi morsiameksi.
Tällaiseen muutokseen patriarkat Ignatios, Maksim ja Shenouda johtivat elämänsä aikana kirkkojaan.
Kirkko uudistuu ja uudistaa antamalla meille oman elinpiirimme rinnalle oman aikakäsityksensä.
Siinä keskiajan hymnit, rukoukset, suitsutus ja tuohukset avaavat meille uusia ja tuoreita näkökulmia ajattomaan vanhuuteen ja viisauteen.
31.1.2013
