Kirkkovuosi on kirkon arki

Ortodoksinen kirkko on viisaudessaan rytmittänyt kirkkovuoden kulun siten, että arki- ja pyhäpäivät, paastot ja juhlat vuorottelevat keskenään. Näin ne tuovat vaihtelua meidän ortodoksien päivittäiseen elämään. Kun olemme valmistautuneet hyvin esimerkiksi kevään suureen juhlaan, Kristuksen ylösnousemukseen, ja viettäneet pitkän juhlakauden, on mukava palata aikanaan arjen rutiineihin.

Jokainen ortodoksi kokee arjen eri tavalla. Mielikuvissamme tosin lapsiperheen arki saattaa vaikuttaa ainaiselta kiireeltä ja tohinalta kun vanhuksen arki puolestaan voi olla hyvin yksinäistä ja hiljaista. Luostarin arki eroaa varmasti seurakunnan arjesta, vaikka kirkko jumalanpalveluksineen on molemmissa toiminnan keskipisteenä.

Arjen keskellä meillä on voimavarana rukous. Voimme rukoilla milloin vain ja missä vain. Joskus riittää ristinmerkin tekeminen, toisinaan rukoushuokaus: ”Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä”.

Kirkko opettaa säännöllisyyteen rukouksessa; kun siitä tulee tapa, rutiini, se on osa elämäämme eikä unohdu helposti. Siksi aamuin ja illoin on hyvä siunata itsensä kiittäen alkavasta tai päättyneestä päivästä, milloinkaan unohtamatta ruokarukousta. Rukouksen myötä huomaamme helpommin niitä pieniä asioita, joista voimme päivittäin olla kiitollisia Jumalalle.

Tärkeintä onkin löytää ilo ja pyhyys arkisessa elämässämme. Elämme tässä ja nyt, lähimmäisemme huomioiden. Jumalan valtakuntakin on läsnä tässä ja nyt, ei jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa.