Keskustelua arvoista
Kuluneen vuoden aikana, kuten aina, on keskusteltu arvoista: kristillisistä arvoista, yhteiskunnan arvoista, taloudellisista ja monenlaisista muista arvoista.
Mitä ovat ortodoksisen kirkon arvot?
Ortodoksisen kirkon arvot nousevat ortodoksisesta ihmiskuvasta, jossa lähtökohtana on ihmisen hyvyys.
Olemme luodut Jumalan kuvaksi etnisestä taustasta, kielestä, kulttuurista, ulkonäöstä tai muusta erilaisuudesta riippumatta. Ihmisarvon mittapuuna ei ole ihmisen työnteko tai työttömyys.
Keskeisellä sijalla on kaiken elämän kunnioittaminen ja huolenpito luomakunnasta.
Synnyin vuonna 1948, jolloin maanosamme otti ensiaskelia toisen maailmansodan tuhojen jälleenrakennuksessa. Olen sen sukupolven ihminen, joka kasvoi jo lapsesta asti arvostamaan kovaa työtä mutta myös vapautta.
Minulle itselleni tuon vapauden keskeisiä arvoja ovat olleet pienet ja varsin käytännölliset asiat: oikeus koulutukseen, sen mukana myös oman uskonnon opetukseen, sosiaaliturva, vapaa liikkuminen ja luonnollisesti myös sananvapaus.
Ortodoksit arvostavat vapautta, demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja ihmisoikeuksia syvästi kristillisinä arvoina. On toki selvää, että länsimainen demokratia ei ole mikään valmis tai ideaali malli kristillisestä yhteiskunnasta.
Mutta haluaisin samalle korostaa, ettemme arvioisi muutenkaan yhteiskuntia sen mukaan, miten "kristillisiä" ne ovat, vaan sillä perusteella, miten yhteiskunnissamme on onnistuttu sovittamaan yhteen mahdollisimman laajalle ulotettu yksilön vapaus ja vastuuntunto.
Läntisessä kulttuurissamme on paljon asioita, joita meidän on tulevaisuudessa katsottava kristittyinä hyvinkin kriittisesti.
Me voimme nähdä länsimaisen demokratian varjopuolina esimerkiksi liian pitkälle laajennetun moraalisen vapauden, mutta ymmärrämme samalla, että sen rinnalla kehittyneet vammaisten, lasten ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioitus eivät olisi voineet toteutua ilman, että kaiken lähtökohtana on ollut vapauden kuuluminen kaikille.
Eurooppalainen kulttuurimme, sen ajattelu ja moraali, pohjautuvat kristinuskoon. Kristilliset arvot ovat ikään kuin meidän geeneissämme. Ne takaavat yhteisen arvopohjan hengellisessä mielessä, opillisista eroista huolimatta.
Kristillisyys ei siis ole vain menneisyyden perinne, vaan hengellinen perintömme, joka innoittaa ja antaa elämällemme tänäänkin merkityksen ja syvällisen sisällön.
Sama arvopohja mahdollistaa eri kristillisten ryhmien dialogin, ja jo se on elävää yhteyttä kristittyjen kesken. Siltä perustalta luodaan kotimaamme rauhaa, eurooppalaista rauhaa, koko maailman rauhaa.
Kristillisyys ei kenties anna ohjeita talouspolitiikan sisältöön, mutta linjaa kyllä selvästi sitä, miten ylipäänsä hoidamme kaikkia yhteisiä asioitamme. Yksi keskeinen periaate on puheiden ja tekojen välinen suhde.
Vaikka uskonnollinen tapakulttuuri on tulevaisuudessakin monelle yksityisasia, on uskonnollisen identiteetin arvomaailma läsnä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
Myös kansallisessa vuorovaikutuksessa kirkon tulee olla rohkea toimija.
Hyvät suhteet valtiohallintoon ovat tärkeitä, mutta olkoon niidenkin tunnusmerkkinä kansalaisvaikuttamisen kirkko, joka ei pelkää nostaa esille sen jäsenistön huolia.
15.8.2013
