Kahden Aadamin sovinto

”Anokaamme Herralta syntiemme ja rikkomuksiemme sovitusta ja anteeksi antamista”.

Anomusektenian ”sovitusta” kuvaava sana merkitsee perumisen ja vapauttamisen ohella myös palauttamista (lat. remittere).

Tehdyistä synneistä ja rikkomuksista voidaan aina palata sovintoon eli ihmisyyden normaaliin tilaan.   

Suuren paaston alku, sovintosunnuntai, on alku paluumatkalle. Kirkko pohtii 40 päivän matkan ajan sovituksen ja vapautuksen teemaa.

Sovintoa ja sovitusta paluuna on käsitellyt kirkkoisä Ireneos Lyonilainen (130–202), jonka muistopäivä ortodoksisessa kirkkokalenterissa on 23. elokuuta.

Pyhän Ireneoksen ajattelun johtavana teemana on apostoli Paavalin ajatus Jumalan sovinnosta, mikä ”oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä” (Ef. 1:10).

Ihmiseksi tulleen Jumalan, Kristuksen, elämässä koottiin yhteen (kr. anakephailosis) koko maailman historia ensimmäisestä Aadamista toiseen: ”Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva” (Room. 5:14).

Jos uusi Aadam Kristus teki sovinnon ensimmäisen Aadamin kanssa, sovitti Maria, uusi Eeva, ensimmäisen Eevan virheet. Näin ensimmäisen Eevan tottelemattomuus jäi toisen Eevan kuuliaisuuden varjoon.

Ireneos oli ensimmäinen kirkon isistä, joka selitti Jesajan kirjan (Jes. 7:14) ennustuksen Jumalansynnyttäjästä.

Koko maailman historia on pyhän Ireneos Lyonilaisen mukaan suunniteltu Jumalan ja Hänen työtoverinsa ihmisen yhteisen matkan ympärille. Ensimmäisen Aadamin luominen ja toisen Aadamin ylösnousemus olivat molemmat osa samaa tarinaa.

Syntiinlankeemus paratiisissa tai ristinkuolema Golgatalla olivat vain osia Jumalan sallimasta suunnitelmasta kaikki kokoavan sovinnon saavuttamisessa.

Pyhän Ireneoksen opetuksen ajankohtaisuus on siinä, että hän esitti pelastushistoriallisen käsityksensä teoksessaan (Adversus Hæreses) harhaoppisia vastaan.

Ne eivät ole hävinneet ja siksi pyhän Ireneoksen ortodoksinen opetus on nytkin ajankohtainen.

Jumalan kaiken yhteen kokoava suunnitelma – rekapitulaatio – alkoi sovinnosta, joka kulminoitui Jumalan syntymisessä ihmiseksi.

Sen jälkeen ”Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa” (Ef. 4:16).

Tätä sovinnon lahjaa mekin kristittyinä rakennamme.

Paimenkirje suuren ja pyhän paaston alkaessa 2016.