Jumalanpalveluksen kauneus ja harmonia
Ortodoksisissa jumalanpalveluksissa ensimmäistä kertaa käyneet kertovat usein kokeneensa itsensä epävarmaksi, kun eivät tienneet, miten kirkossa kuului käyttäytyä.
Miksi ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on niin paljon liikettä, värejä ja tuoksuja, ja mikä on tuon kaiken merkitys?
Bysantin teologit kutsuivat jo keskiajalla ortodoksista kirkkorakennusta ja siinä toimitettavaa jumalanpalvelusta "taivaallisen jumalanpalveluksen ikoniksi".
Kaikki kirkkorakennuksessa ja jumalanpalveluksessa tähtää edelleen siihen, että se pystyisi kuvaamaan meille mahdollisimman paljon taivasten valtakunnan harmoniaa ja kauneutta.
Tämän takia ennen vanhaan kirkkoon oli tapana tulla juhlavaatteissa.
Laulu, ikonit, rukousten lukeminen, puvut ja suitsutus ovat kaikki yhtä tärkeitä elementtejä harmoniaan ja kauneuteen pyrkiessämme.
Jumalanpalvelus on kokonaisuus, joka ruokkii meissä sekä järkeämme että sydäntämme.
Kirkkorakennus poikkeaa muista rakennuksista sillä, että kirkon keskipiste on alttari. Se on sekä Kristuksen syntymäluolan, haudan että ylösnousemuksen symboli.
Tämän vuoksi kaikki ovat jumalanpalveluksessa kääntyneinä kohti alttaria.
Ikoni on ovi pyhien maailmaan. Kirkon ikoneissa pyhät ihmiset ovat läsnä jumalanpalveluksissa ja rukoilevat kanssamme. Tapahtumaikonit puolestaan kertaavat meille kuvien kautta kaiken sen, minkä kuulemme jumalanpalveluksessa luettavan ja laulettavan.
Ikonien suitsuttaminen ja niiden kunnioitus luovat meille yhteyden Jumalaan ja Hänen pyhiinsä. Jumalanpalveluslaulu ja rukousten laulava lukutapa auttavat meitä unohtamaan maalliset huolet ja keskittymään kuulemaan, miten sanat laulavat ja musiikki ylistää.
Jumalanpalveluksen harmoniaa ja kauneutta ei luo kuitenkaan vain papisto. Siihen osallistuvat kaikki kirkossakävijät.
Mutta kuten kirkkorakennuksessa ikoneilla, lukemisella ja suitsutuksella on oma paikkansa, niin myös jumalanpalveluksessa kaikilla osallistujilla on omat tehtävänsä.
Alttariin menevät papiston ohella vain ne henkilöt, jotka on kutsuttu avustamaan jumalanpalveluksen toimittamisessa.
Alttarissa olevat palvelevat siellä koko kirkkokansan edustajina. Tämän vuoksi jumalanpalveluksissa on hetkiä, jolloin piispa, pappi tai diakoni edustaa kaikkia kirkkoon kokoontuneita.
Näin esimerkiksi papiston istuminen, seisominen tai kumarrukset tapahtuvat välillä eri aikaan kun kirkkokansalla.
Myös Raamatun lukujaksoja luettaessa on hyvä muistaa vanhat ortodoksiset tavat.
Vanhan testamentin lukujaksojen aikana kaikki istuvat lukijaa lukuun ottamatta. Uuden testamentin lähetyskirjeitä luettaessa vain papisto istuu ja evankeliumia luettaessa kaikki seisovat.
Jumalanpalveluksen ei ole tarkoitus ohjata kaikkia käyttäytymään samalla tavalla.
Vuosituhansien aikana muotoutuneiden tapojen noudattaminen on pikemminkin kunnioitusta meitä ennen eläneiden pyhien ihmisten kokemusta kohtaan.
Näin me ortodoksit elämme tradition virrassa.
24.4.2008
