Jumala ei luovu meistä
Luopuminen on tyypillistä ihmiselle. Ihminen voi luopua ajatuksesta, ehdokkuudesta, haaveista, kanteesta, perheestä tai vaikka vallasta.
Myös Jumalasta ja elämästä ihminen voi luopua.
Jumala puolestaan ei koskaan luovu ihmisestä. Jumala on tehnyt ihmisen kanssa liiton monta kertaa.
Vaikka ihminen on tuon liiton monta kertaa rikkonut, on Jumala joka kerta solminut liiton uudelleen.
Raamatun Jumala teki Israelin kansan kanssa monta tunnettua liittoa. Kaikkien näiden liittojen ehtona oli, että Israel luopuu omasta tahdostaan palvella muita Jumalia.
Liitot Jumalan ja Israelin kanssa alkoivat Mooseksen saamista käskyistä ja hänen antamastaan lupauksesta.
Jumala piti Moosekselle antamansa lupaukset, mutta Israel ei.
Israelilaisten luo lähetetyt profeetat yrittivät saada kansan luopumaan Jumalan lupausten pettämisestä. Profeettojen kirjoissa toistuu yli 500 kertaa termi "paluusta", jolla kuvataan Jumalan kansalleen esittämää kutsua luopua jumalattomuudesta, poliittisen vallan turmiosta ja palata Hänen käskyjensä mukaan elämiseen.
Profeettojen kansalle välittämässä kutsussa ihmisiä ei vaadittu tekemään mahdottomuuksia: elämänmuutokseen ei tarvittu polttouhreja, lupaus sydämen puhdistamisesta riitti.
Jumalan kärsivällisyydestä huolimatta Israelin kansa ei lakannut luopumasta liiton lupausten rikkomisesta. Kansa joutui Babylonin vankeuteen pois omalta maaltaan ja sen pyhiltä paikoilta. Mutta jälleen Jumala riensi Hänestä luopuneen kansansa luo ja israelilaiset saivat jälleen tuntea anteeksiantavan Jumalansa.
Se kaikki, mitä Jumala teki kansansa hyväksi Vanhan testamentin aikana ei kuitenkaan riittänyt.
Myös Uudessa testamentissa Jumala tulee aina uudelleen Hänestä luopuneen kansansa luo.
Kaanaan häissä Jumalan Poika muuttaa israelilaisten puhdistautumista varten tarkoitetun veden viiniksi.
Samalla Jumala ilmoittaa, miten Hän lunastaa luopuneen kansansa lopullisesti omakseen: Hän antaa Poikansa koko maailman edestä.
Jumala osoittaa liittonsa jatkuvilla uudistamisella tavan, jolla Hänen ystävyytensä poikkeaa ihmisten välisestä ystävyydestä.
Jumala ei hylkää Häntä pettänyttä ystävää.
Hän ei odota vääryyden tehnyttä tekemään aloitetta, vaan rientää itse synnintekijän luokse. Tästä kertoo vertaus tuhlaajapojasta.
Kuten Raamatun tapahtumat osoittavat, luopumisessa vaikeinta on omasta tahdosta luopuminen. Mutta vain se voi olla myös ovi uuteen.
Ja tuolta ovelta meidän ei tarvitse jatkaa matkaa yksin.
Kolumni diakoniatieteen vuosikirjaan 2008
