Olet täällä

Ikuisuuden ajassa

Uutiset ovat nykyaikana totuttaneet meidät siihen, että tärkeät tapahtumat eivät voi jäädä meiltä huomaamatta. Kuitenkin on sellaisia tärkeitä tapahtumia, jotka tuskin koskaan ylittävät uutiskynnystä ja jotka siksi painuvat vähitellen valtaväestöltä unholaan. Näitä tapahtumia ovat monet kirkolliset juhlat, joiden sanoma ja ajankohtakin jäävät pelkän median varassa eläviltä pimentoon.

Vuosisatojen ajan nämä kirkolliset juhlat määrittivät ihmisten vuodenkiertoa. Ajankäsitys oli muutenkin hyvin erilainen ennen kellojen yleistymistä. Vellikello ilmoitti maalla ruoka- ajan, kirkonkellot kutsuivat palvelukseen ja luonnon merkeistä luettiin, milloin oli minkäkin askareen aika. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan ortodoksisuuden ydinalueilla Kreikassa myös luonto viettää ”ylösnousemustaan”, sillä juuri tuohon aikaan luonto on siellä kauneimmillaan. Yksitoikkoisen karut maisemat muuttuvat värikkääksi kukkamereksi, joka auttaa myös juhlaa viettäviä ihmisiä kokemaan ylösnousemuksen riemun voimakkaana ja todellisena. Toisin on nyt, monessakin mielessä. Nykyihmiselle tunnit ja minuutit tuntuvat olevan tärkeitä ikään kuin niiden itsensä takia. Olemme ajan orjia. 

Historiassa on käännekohtia, joiden merkityksen ymmärrämme vasta tuntuvan ajallisen välimatkan päästä. Globalisaatio on yksi tällaisista mieleeni tulevista ilmiöistä, vaikkakin siitä puhutaan usein myös meidän haasteenamme. ”Me” viittaa kansalliseen kokonaisuuteen, vaikka usein samaan hengenvetoon saatettaisiin väittää, että tällaiset kokonaisuudet ovat häviämässä globalisaation myötä. ”Me” on kuitenkin yhdistävä tekijä – se luo sopusointua niin menneisyyteen kuin nykyisyyteen ja tulevaisuuteenkin. 

Lopulta – myös globalisaatiokeskustelussa – aika on vain väline, joka mittaa, määrittelee ja rajoittaa eri ilmiöitä. Idän kirkollinen aikakäsitys on osuva esimerkki erilaisesta, mutta nykykeskustelua lainaten ”globaalista ilmiöstä,” jossa ajan ja paikan raja hämärtyy ja sulautuu yhteen piittaamatta maantieteellisistä rajoista. Eräs venäläinen teologi on kiteyttänyt edellisen hyvin sanoessaan: ”Kirkko elää maan päällä, mutta on suuntautunut taivaaseen, elää ajassa, mutta hengittää iankaikkisuutta.” 

Kirkkovuoden liturginen kierto pohjautuu juuri tähän kokemuksen yhteyteen ikuisuudesta, jossa se käy lävitse vuoden mittaan ihmisen ja maailman koko historian. Joka vuosi nämä tapahtumat eletään uudestaan ikään kuin ne tapahtuisivat aina tässä ja nyt. Ne koetaan elämyksellisesti nykyhetkessä. Kirkolle ajan käsitys ei ole tässä, tästä maailmasta. Kirkon suurin juhla kyllästää koko kirkkovuoden. Elävä todistaja tästä oli pyhittäjä Serafim Sarovilainen, joka tervehti vuoden jokaisena päivänä vastaantulijoita pääsiäistervehdyksellä. Kirkolliset juhlat yhdistävät meidät siihen hengelliseen todellisuuteen, joka on niiden taustalla ja joka on ajattoman merkityksellinen meille kaikille. 

Ortodoksinen kirkko edistää tässäkin suhteessa sellaista globalisaation muotoa, joka korostaa kaikkien ihmisten ykseyttä rakkauden ja yhteistyön sitein. Tällaisen ykseyden etsimisessä on voitava katsoa ajankohtaisten poliittisten turbulenssien yli, sillä ortodoksisen kirkon rakkaus ihmisiin ei ole koskaan riippuvainen ihmisten henkilökohtaisesta uskosta. Tämän sain elävästi kokea muun muassa Filoksenia ry:n tilojen siunaamisessa toukokuussa Espoon keskuksessa, monikulttuurisen lähiön akvaariossa Trapesassa. Siellä juhla-aterian olivat valmistaneet yhdistyksen muslimiaktiivit. Kristityt valmistavat vuorostaan muslimeille ramadanin aikana perinteisen iftar-aterian. Vastaavaa paikallisen tason kanssakäymistä on tehtävä nykyistä enemmän ja aktiivisemmin niissä raameissa, joista patriarkkamme Bartolomeos on kerran sanonut: ”Vastuuseemme ja kutsumukseemme ei kuulu koko maailman muuttaminen, vaan parantavan ja merkityksellisen muutoksen saaminen aikaan sillä pienellä alueella, jolla olemme eläneet, niissä muutamissa kohtaamisissa jotka olemme käyneet läpi ja siinä pienessä mittakaavassa, jonka puitteissa olemme toimineet.”

Ortodoksiviesti 4/19

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi