Haastattelu: Avioliitto ja tasa-arvo

Mikä on kirkon näkökulmasta avioliiton ja perheen yhteys toisiinsa? Monet perheethän elävät ilman kirkon siunaamaa avioliittoa (esim. yksinhuoltajaäiti tai –isä ja lapset).

- Kirkon avioliitto- ja perhekäsitys on historiallinen. Vanhassa testamentissa Aabraham ja Saara odottivat lasta vanhuuden päiviin asti, Jaakobilla oli lapsia sekä kahden vaimon että kahden orjattaren kanssa ja myös Daavidilla oli monta aviokumppania.

- Uuden testamentin kirkko teki avioliiton instituutioksi sen vuoksi, että se ensisijaisesti tukisi naisen ja lapsen oikeuksia. Avioliiton ydin on oikein ymmärrettynä kristillisen tasa-arvon ideaali. Lasten saaminen on yksi avioliiton mahdollisuuksista, mutta ei sen ainoa tarkoitus.

- Lapset eivät ole vanhempien "omaisuutta", vaan itsenäisiä persoonia, jotka tarvitsevat elämäänsä vanhemmat.

Miten hyvin kirkko pystyy vastaamaan niihin haasteisiin, joita perhemallien moninaistuminen on tuonut tullessaan? Voiko kirkko olla ottamatta huomioon yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia?

- Perhemallit eivät ole muuttuneet. Ihmiset ovat aina eläneet joko avioliitossa, yksin tai sukulaisten ja ystäviensä kanssa. Nykyinen ”muutos” liittyy vaatimuksiin saada kaikille yhteiselämän muodoille samat lailliset oikeudet.

- Ortodoksisen kirkon avioliittokäsitys ei muutu. 800-luvulla keisari Leo VI halusi myös muuttaa avioliiton perusteita, mutta kirkko piti kiinni silloinkin periaatteistaan! Näin on nytkin.

- Kirkko katsoo yhteiskunnallisia muutoksia pitkästä perspektiivistä. Keskiajan kirkkoisien tekstit on kirjoitettu ehkä aikanaan patriarkaalisessa kulttuurissa, mutta ne eivät ole menettäneet kiinnostavuuttaan.

- Unohdamme pienessä protestanttisessa Suomessa sen, että kiinnostus vanhaan kirkkoon ei merkitse vain vanhoillisia perhearvoja. Kirkkoisien teksteissä on vanhaa pedagogista viisautta siitä, miten perinteet antavat suunnan koko yhteiskunnalle.

Jos kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa kirkollisen siunauksen suhteelleen, miten kirkko voi sen tehdä muutoin kuin vihkimällä heidät avioliiton sakramenttiin? Olen kuullut, että joskus kauan aikaa sitten on ollut mahdollisuus saada siunaus ystävyyssuhteelle? Onko tällainen mahdollista nykyään?

- Ortodoksisessa kirkossa on jo myöhäiskeskiajalla vakiintunut avioliittoja varten siunaamiskaava, jossa vihittäviltä edellytetään vakavaa harkintaa ja mieltä.

- Avioliitto ei sovi kaikille, mutta ortodoksisen avioliiton ideaali ei ole suljettu pesä vaan hyvyyden lähde. Vihkimispalveluksen rukouksessa avioparille pyydetään hyvyyttä, ”jotta he jakaisivat puutteessa olevillekin”. Avio-onnea jaetaan lapsille, sukulaisille ja ystäville.

- Avioliitto on sakramentti vain miehen ja naisen parisuhteen siunaamiseksi. Rukoushetket, kodinsiunaamiset tai muistopalvelukset edesmenneille eivät ole samanlaisia sakramentteja. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parisuhteiden rinnastaminen avioliittoon ei voi tulla kysymykseenkään ortodoksisessa kirkossa.

Kun ihminen eroaa, mitä tapahtuu avioliiton sakramentille?

- Sakramentti ei ole taikasanoja tai ikuinen vala. Se on kahden toistaan rakastavan ihmisen hyvien aikeiden siunaamista. Jos rakkaus loppuu, on syytä pohtia olisiko parempi erota kuin jatkaa rakkaudetonta liittoa.

Kun ortodoksi vaikkapa menee maistraatissa naimisiin, koska toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, onko niin että kirkon näkökulmasta puolisot eivät ole avioliitossa? Voiko olla muunlaisia ”oikeita” avioliittoja kuin kahden ortodoksin välinen liitto?

- Parisuhteen juridinen rekisteröiminen ja suhteen kirkollinen siunaaminen ovat eri toimituksia. Tästä syystä muualla Euroopassa avioliitto solmitaan usein maistraatissa ja siunataan sen jälkeen kirkossa. Meillä Suomessa luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on oikeus toimia myös rekisteriviranomaisena.

- Ortodoksisen kirkon siunaama parisuhde on miehen ja naisen välinen avioliitto, jossa ainakin toisen puolison tulee olla ortodoksi.
 
Onko kirkolla tarvetta reagoida jotenkin siihen, että ensi vuonna astunee voimaan laki sukupuolineutraalista avioliitosta?

- Ei.

Onko kirkolla korjattavaa suhteessaan siihen, miten avioliitto ja sukupuolisuus ymmärretään?

- Ortodoksinen kirkko perustaa niin avioliitto- kuin sukupuolikysymyksissä näkemyksensä positiiviseen ihmiskuvaan. Kirkko kannustaa ihmisiä onnistumaan rakkaudessa! Samalla kirkon on kuitenkin varottava sitä, että eettiset kysymykset alistetaan demokratiapäätöksiksi. Eettinen ja juridinen argumentaatio eivät ole sama asia.

- Ortodoksisen kirkon on Suomessakin tärkeämpää olla historiaan ankkuroitunut ja ehkä jopa vastavirtaan kulkeva kuin konsensushenkinen tai yltiömoderni.

Vastauksia Ortodoksiviestin haastatteluun 19.5.2015