Haastattelu: ”Ortodoksisuus osa vanhan kirkon ääntä”

Missä ortodoksinen kirkko mielestänne yleisesti ottaen on tällä hetkellä?

- Hyvän kuvan ortodoksisen kirkon tilanteesta globaalissa mittakaavassa saa patriarkka Bartolomeoksen ja paavi Fransiscuksen tapaamisessa Jerusalemissa 25. toukokuuta.

- Jerusalemissa muisteltiin edellistä patriarkan ja paavin tapaamista samassa paikassa vuonna 1964, jolloin patriarkka Athenagoras ja paavi Paavali VI sopivat kirkkojen välille vuonna 1054 syntyneen skisman. Konstantinopolissa vuonna 1054 tapahtuneen välikohtauksen jälkeen ortodoksisen ja katolisen kirkon päämiehet olivat tavanneet virallisesti vain vuonna 1439. Toukokuu 2014 jää näin historiaan yhdessä vuosien 1964 ja 1439 kanssa.

- Pitkässä perspektiivissä ortodoksinen kirkko muodostaa katolisen kirkon kanssa Euroopan kristillisyyden "historialliset keuhkot". Konstantinopolin patriarkan ja Rooman piispan tapaamisessa Jerusalemissa sitouduttiin dialogiin, jonka keskiössä on rajojen avaaminen, ei niiden rakentaminen. Yhteistyössä niin islamin kuin protestanttisten kirkkojen kanssa ortodoksinen ja katolinen kirkko muodostavat yhdessä Euroopan "vanhan kirkon" äänen.

- Myös Suomessa ortodoksinen kirkko on osa tuota vanhan kirkon ääntä.

Kirkon haasteena on aina ollut muuttumattoman sanoman ja muuttuvan toimintaympäristön välisen jännitteen yhteensovittaminen. Vieläkö kirkkoon nykyaikana tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin (mitä ne mielestänne ovat) ja voiko kirkko tarjota niitä? Mihin kirkko vastaa?

- Ortodoksisuus korostaa kaikessa kirkon historiallisuutta. Elämän suuret kysymykset ovat samoja kuin silloin, kun Jeesus "Pontius Pilatuksen aikana kärsi ja haudattiin". Vastaukset suuriin kysymyksiin löytyvät historiasta. Keskeisimmän merkityksen historia saa sanoista "Jumala tuli ihmiseksi".

- On varottava ideologisoimasta kirkkoa suurten "kysymysten" äärelle. Suurten kysymysten sijaan on pohdittava jokaisessa ihmisessä olevaa "potentiaalia" suuruuteen.

Onko uskonto yhteisöä vai yksilöä varten, ja kumman näkemys painaa uskonnon suhteen vaakakupissa enemmän?

- Ortodoksisuus ei ymmärrä itseään uskonnoksi vaan kirkoksi. Ihmiskäsityksen perusta on luonnollisesti yksilön autonomia. Ortodoksinen ihmiskuva lähtee siitä, että kirkko on identiteettinsä tiedostavien mutta yhdessä kasvavien persoonien yhteisö.

- Yksilö ja yhteisö eivät ole kirkossa vastavoimia. Vaakakupin muodostaa yhteiskunnan ja kirkon, aineen ja hengen välisen balanssin etsiminen.

Elämän tarkoituksesta on muun muassa brittifilosofi John Gray  todennut: “When truth is at odds with meaning, it is meaning that wins”. Mikä merkitys alkumyytin (kuten luomiskertomuksen) kokemisella mielestänne on nykyihmiselle? Ovatko myytit, muodossa tai toisessa, tarpeellisia ihmiselle?

- Rationalismi ja tiede ovat nyt muotia. Itse asiassa molemmat ovat muodissa, koska ne ovat hyviä keinoja kyseenalaistaa tämän ajan arvot.

- Ortodoksin silmin tässä suomalaisessa rationalismissa on hauskoja epäjohdonmukaisuuksia. Kuten esimerkiksi se, että tiettyihin historian henkilöihin ja tapahtumiin uskotaan, toisiin ei. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu paljon kristillisyyden historian hetkiä. Välillä tuntuu, että fiksun leiman saa sillä, jos on kirkkokielteinen.

- Ortodokseilla luomiskertomus tiivistyy uskontunnustukseen, koska se liittää meidät historiaan. Tietysti uskontunnustus kertoo asiat "symbolisesti", mutta siinä sen voima juuri on. Uskontunnustuksen symbolisen kielen avulla saavutetaan jotain siitä runollisesta kauneudesta, jotka elämän pitäisi olla.

Mistä tietää, että oma uskonto on oikea?

- Ortodoksinen usko tiivistyy jumalanpalveluksissa usein toistuviin sanoihin "hyvästä ja ihmisiä rakastavasta Jumalasta". Jos omassa uskonnossa on tällaisia arvoja, on se hyvä merkki.

Kohdistuuko ortodoksiseen kirkkoon vähemmän julkista painetta (esimerkiksi Raamatuntulkinnasta ja eettisistä kysymyksistä) kuin luterilaiseen kirkkoon?

- Ortodoksinen kirkko tulkitsee Raamattua. Sitä ei tulkitse eduskunta tai kansanedustajat vaan yksin kirkko. Näin kirkko pitää itsellään oikeuden olla menemättä siihen, että Raamattua käytetään lakikirjana, josta vastaukset löytyvät "kyllä tai ei" -akselilta.

- Kirkko tulkitsee Raamattua jumalanpalveluksessa, jossa sen sanomaa avataan hymnein ja rukouksin. Tuo kokonaisuus on historiallinen perspektiivi. Vasta näiden jälkeen alkaa henkilökohtainen puntarointi.

- Ortodoksi etsii enemmän itseään Raamatusta kuin päinvastoin.

Mitä usko on teille ja miksi uskolla on merkitystä?

- Ortodoksisuus on arkkipiispalle isien usko. Minun tehtäväni on olla yksi pieni osa tuota apostoliselta ajalta jatkunutta isien kirkkoa. Uskon, että historia muuttui silloin kun "Jumala tuli ihmiseksi".

Haastattelu Karjalainen-päivälehteen 5. kesäkuuta 2014