Enemmän apostolista todistusta
Vuosien varrella olen eri yhteyksissä havainnut, että kirkolle esitettyjen haasteiden taustalla on usein kysymys yhteisen toiminnan mielekkyydestä suhteessa tavoitteisiin ja siihen, miten asetetut tavoitteet voitaisiin parhaiten saavuttaa.
Toiminnan ja toimijuuden käsitteet ovat viime aikoina nousseet tärkeiksi näkökulmiksi ihmistieteiden alalla. Sitä ne ovat myös Suomen ortodoksiselle kirkolle, joka valmistautuu hiippakunta -ja seurakuntarajojen sekä rakenteiden arviointiin ja muutokseen koko kirkon tasolla. Tavoitteena on, että uudistetut rakenteet ovat valmiit vuoden 2020 alussa.
Kirkkomme tavoite- ja toimintasuunnitelma alleviivaa jumalanpalveluselämän, kirkon jäsenyyden ja identiteetin vahvistamisen tärkeyttä. Tämä linjaus nousee sekä kirkon uskosta ja perinteestä, että ajankohtaisista tarpeista. On tärkeää, että kirkkomme hallinto ja käytännöt palvelevat tämän päivän ja tulevaisuuden seurakuntaelämää nimenomaan eukaristian ympärille kokoontuvana yhteisönä. Pienenä ja yhä monikulttuurisempana kirkkona meidän on oltava valmiita nopeisiin muutoksiin, sillä kirkostamme etsitään tänä päivänä ihmisen kokoisia ja moni-ilmeisiä yhteisöjä.
Siksi hallinnonuudistusprosessissa pohditaan muun muassa seurakuntien lukumäärää sekä sitä, mitkä seurakunnat tulevat vastaisuudessa toimimaan hallinnollisina keskipisteinä. Toimivampi rakenne merkitsee vähemmän hallintoa ja enemmän apostolista todistusta. Seurakunnallisen yhteenkuuluvuuden luominen on pitkä prosessi ja vaatii ennen kaikkea ankkuroitumista ortodoksiseen perinteeseen.
Meidän on otettava vakavasti Itäisen Suomen ja Savon alueen väestöennuste, joka suoranaisesti koskettaa Kuopion ja Karjalan hiippakuntaa. Sen mukaan maaseudulla ja sen pienissä seurakunnissa nuorten aikuisten ja työssäkäyvien määrä vähenee ja iäkkäämpien määrä kasvaa. Samalla on hyvä muistaa, että yhteiskunnan makrotason rakenteet – taloudelliset, hallinnolliset ja kulttuuriset instituutiot – toimivat lopulta ihmisten välittömän kanssakäymisen varassa.
Saamme usein kuulla ohjeita siitä, miten kirkkoa pitäisi muuttaa. Harvemmin sen sijaan kuulemme, millaisena näemme sen kallion, jolla seisomme muutoksen tuulissa. Kirkollemme on annettu vastuullinen tehtävä huolehtia pienen ja hajallaan olevan väestön hengellisestä elämästä myös Pohjois-Karjalan alueella. Tavoitteenamme on jatkossakin tavoittaa kaikki kirkon jäsenet ja antaa mahdollisuus osallistua eukaristisen yhteisön elämään.
Lopuksi haluan korostaa, että hyvät aineelliset puitteet ja laajat mahdollisuudet tulevaisuuden kestävien toimintamallien rakentamiseen ovat suuri siunaus kirkollemme. Ehkä meidänkin on tullut aika katsoa, mitä muissa kirkoissa on saatu aikaan meitä huomattavasti vähemmillä resursseilla.
Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa
Arkkipiispa Leon kolumni: Karjalainen, syyskuu
