Emmauksen tiellä
Raamatun kuvaus kohtaamisesta Emmauksen tiellä on yksi keskeisimmistä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa luettavista vertauksista.
Luukkaan evankeliumin lopussa (Luuk. 24:13-31) oleva kertomus luetaan vuoden aikana monta kertaa. Emmauksen tie on yksi niin kutsutuista sunnuntain aamupalveluksen ylösnousemusevankeliumeista.
Raamatun Emmauksen tien tapahtumat eletään Jerusalemin lähellä, kun kaksi Jeesuksen opetuslasta Kleopas ja Luukas taittavat matkaa kohti Emmausta. Opetuslasten seuraan liittyy kolmas mies, jota Luukas ja Kleopas eivät aluksi tunnista.
Opetuslapset kertovat miehelle Jerusalemin viime päivien tapahtumista. Luukas ja Kleopas kertovat muukalaiselle siitä, miten ylipapit ja hallitusmiehet olivat tuominneet syyttömän profeetan kuolemaan ja ristiinnaulinneet hänet.
Muukalainen kuuntelee ensin opetuslasten kuvausta Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumista ja ryhtyy sitten itse kertomaan, miten tuo Jumalan profeetan vainoaminen ja kuolema oli ennustettu tapahtuvaksi jo aikojen alusta asti.
Emmauksen tiellä kuunnellaan muukalaisen tarinaa.
Tuo muukalaisen kertoma tarina on yhtä tärkeää kuin itse tarinan sisältö. Kertominen, kuunteleminen ja selittäminen ovat erittäin keskeisiä Jumalan löytämisessä. Hänet voidaan löytää kertomalla aina tarinaa aina uudella ja tuoreella tavalla.
Tämän asian elokuvaa rakastavat tietävät hyvin.
Hyvät elokuvat kertovat kenties aina saman tarinan, mutta aina uudella tavalla ja uudesta näkökulmasta. Näin myös evankeliumin Emmauksen tiellä saatiin Luukas ja Kleopas innostumaan.
Keskustelu päättyy, kun miehet saapuvat Emmaukseen. Muukalainen on aikeissa jatkaa matkaa, mutta miehen tarinoista kiinnostuneet opetuslapset pyytävät häntä jäämään illalliselle ja yöksi.
Sitten seuraa ylösnousemusevankeliumin tärkein kohta.
Muukalainen ei ryhdy syömään ennen kuin on siunannut ja jakanut ruoka-annoksensa seuralaistensa kanssa. Leivän murtamisen aikaan Kleopaan ja Luukkaan silmät avautuvat ja he tunnistavat muukalaisen Jeesukseksi, joka kuitenkin heti katosi heidän luotaan.
1000-luvun alussa elänyt Bysantin keisari ja runoilija Konstantinos kuvaa hymnissään Emmauksen tien tapahtumien sisältöä näin: "Kuolleista ylösnoussut Kristus, elämä ja tie, kulki yhdessä Kleopaan ja Luukkaan kanssa, jotka myös tunsivat Hänet Hänen murtaessaan leipää Emmauksessa."
Kohtaamista Emmauksen tiellä on selitetty usein samoin symbolein kuin kolmen enkeliksi osoittautuneen miehen vierailua Aabrahamin ja Saaran luona Mamren tammistossa. Molemmissa kertomuksissa pyhyys voidaan tunnistaa vain suvaitsevaisella vieraanvaraisuudella.
Emmauksen tie kertoo siitä, miten herkät sielun silmien tulee olla.
Tarinaan sisältyvä opetus osoittaa, miten taru voi olla totuutta.
Myös Markku Pölösen Emmauksen tietä on katsottava sielun herkillä silmillä. Emmauksen tien hahmot ovat kuin tosielämästä temmattuja, mutta sittenkin jotenkin oudon kärjistettyjä. Markku Pölönen itse on verrannut Emmauksen tietä Frederico Fellinin kulttielokuvaan La strada.
Molemmissa elokuvissa pohditaan maailman kaltoin kohdelleen ihmisten kohtaloja.
Mutta samalla ne ovat kuvauksia henkisen köyhyyden ja jopa pelastuksen saavuttamisen muodoista.
Parasta Markku Pölösen Emmauksen tiessä on kuitenkin siihen ladattu symboliikka.
Kariakatyrististen henkilöhahmojen kuvaukset jättävät lopulta kaiken tulkinnan katsojalle.
Tämän vuoksi Emmauksen tie on suuri elokuva.
Puheenvuoro Kuopion Vilimit "Minun elokuvani"- sarjan illassa 18.9.2008
