Olet täällä

Avoimin silmin

Suomessa oli lämmin, kaunis ja joka tavalla suotuisa kesä. Poikkeuksellisen aurinkoinen ja hyvä on ollut myös syksy. Kun olemme tämän kokeneet, olemme varmasti siitä myös kiittäneet hiljaisessa mielessämme.

Olemme kiittäneet Jumalaa tästä maasta, jota eivät koettele todelliset hirmumyrskyt, maanvyöryt, tuhotulvat, tsunamit, tulivuoret, maanjäristykset. Viestejä tuhoista olemme kuulleet ja nähneet monelta maailman kolkalta. Olemme ehkä muistaneet rukouksessa ihmisiä, jotka kärsivät luonnon tuomien koettelemusten keskellä.

Olemme huolestuneet ilmaston muutoksesta ja ihmisen aiheuttamasta vaikutuksesta siihen. Olemme myös huolestuneita siitä henkisen, uskonnollisen, taloudellisen ja poliittisen ilmaston muutoksesta, jonka seurauksena on raju kansainvälinen terrorismi. Se on muutosta ihmisessä.

Näemme väkivaltaa keskuudessamme, perheissä, kaduilla. Kiusaaminen ja häirintä kouluissa ja työpaikoilla on jo väkivallan ilmentymä. Se on pahoinvoinnin ilmentymä. Pelko on kauhistuttava seuralainen. Eivät sitä kestä lapset eivätkä vanhukset, eivät naiset eivätkä miehet.

Emme saa sulkea silmiämme siltä, mitä tapahtuu. Vääryyden sivuuttaminen vaikenemalla ei ole kristityn arvolle sopivaa. Emme tahdo olla osoittelevia, kuitenkin velvollisuutemme on vaikuttaa. Kaikki väärä ei ole vain tuolla jossakin kaukana, se on myös täällä ja tänään. Huomenna voi olla jo paljon pahempaa, jos olemme välinpitämättömiä.

Orjuus ei ole vain mennyttä maailmaa. Se on nyt ehkä suurempaa kuin milloinkaan. Se on vaan toisenlaista. Se on myös suurta kaupankäyntiä, se on salakuljetusta kauppatavaralla.

Ihmiset etsivät parempaa maailmaa. He pakenevat kurjuuttaan, mutta joutuvat usein toisenlaiseen kurjuuteen. Avuttomuus mahdottomuuden edessä on tuhoava toivottomuus.

Ihmisiä myydään orjiksi ja ihmiset antavat itsensä orjiksi. Syiden ja seurauksien lait ovat monimutkaisia, mutta myös himot ja halut ja huumeet ja alkoholi vievät mennessään.

Hoitavaa lähimmäisyyttä, hoivaavaa rakkautta, myötäelävää ohjausta, fyysistä ja henkistä käsivartta, päättäväisesti ojennettua ja ystävällisesti tarttuvaa kättä etsitään. Olkoon seurakunnassa kaikkea tätä tarjolla. Sitä tarvitaan työpöytien molemmin puolin, työn tekijöiden ja työn antajien taholta, sanoisinko että soleoiden ja analogien molemmin puolin.

Me teemme työtä yhdessä, me olemme yhtä. Yhdessä rakennamme kirkkoamme ja maailmaa. Meidän tulee keskustella ja puhua, puhua ja keskustella, etsiä yhdessä oikeaa. Väärään varomme suuntautumasta. Meillä on yhteinen suunta, kuulemme saman kutsun.

Olen iloinen hiippakuntamme seurakuntien lisääntyvästä yhteistyöstä. Niin kuin yhteiskuntamme kunnallishallinto etsii tulevaisuuttaan, niin etsimme mekin seurakunnissamme. Ja me löydämme. Yhtenä avauksena tulevaisuuteen aloitamme jo tänä syksynä seurakuntiemme edustajina hiippakuntamme elämän vahvistamisen hiippakuntaneuvostossa.

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi