Saarna Pyhän Nikolaoksen kirkossa Joensuussa
Kristus nousi kuolleista!
Päivän evankeliumi kertoo meille erikoisesta kohtaamisesta kaivolla. Samarialainen nainen tuli ammentamaan vettä ja Jeesus pyysi häneltä sitä juodakseen. Heidän puhuttuaan aikansa keskustelu sai uuden sävyn, kun nainen tunnisti Jeesuksen profeetaksi. Hän käänsi puheen siihen mikä on oikea paikka rukoilla, vuorella vai Jerusalemissa? Tämä on varmasti tyypillistä meille kaikille. Kun tulemme hengellisten kysymysten eteen alamme helposti miettiä ulkoisia muotoja ja tapoja sen sijaan, että pyrkisimme löytämään asioiden keskeisimmän sisällön.
Kristus vastasi naiselle: "Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa." Hän ei antanut sääntöjä siitä, missä ihmisten tulee toimittaa palveluksia eikä yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten Jumalaa tulee rukoilla. Hän antoi meille paljon tärkeämmän ohjeen siitä, miten meidän tulee kääntyä Isän puoleen: hengessä ja totuudessa.
Kristillisyys ei ole ulkoisten sääntöjen noudattamista, vaan se on täydellistä vapautta Jumalassa. Se on osallistumista Kristuksen rakkauteen. Tuosta rakkaudesta pääsemme osalliseksi erityisesti Kirkon pyhiin mysteerioihin osallistuessamme.
Sama rakkaus on tuonut myös meidät nyt tänne yhteen. Olemme kokoontuneet toimittamaan yhteistä palvelusta, joka on samalla tämän viikonvaihteen ja Ortodoksisten Nuorten Liiton vuosijuhlien kohokohta. Juhlamme huipentuu aina yhteiseen rukoukseen, jota tahdomme kantaa Kristuksen sanojen mukaan hengessä ja totuudessa.
Jeesus opetti samarialaista naista ja puhui Jumalasta, totuudesta, rukouksesta ja elämästä. Näistä meidänkin tulee puhua suomalaisessa ortodoksisessa nuorisotyössämme. Näitä asioita meidän tulee maamme kristillisyydessä yleensäkin tutkia ja opettaa.
Nouse nuori ortodoksi! Näin laulettiin ennen ja niin sopii laulaa vieläkin 60 vuotta sitten perustetussa nuorisojärjestössämme. Tämä on vanha kehotus, mutta sopii esitettäväksi nytkin. Tunne itsesi ja näe elämäntilanteesi! Jumalan edessä meillä ei ole salaisuuksia, niin kuin samarialaisen naisen evankeliumikin osoittaa. Jumala tuntee meidät, mutta miten lieneekään itsetuntemuksemme laita.
Kirjailija Dostojevski sanoi tähän tapaan: "Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ratkot tätä salaisuutta, et voi sanoa käyttäneesi aikaasi hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen."
Tuohon tuntemiseen pyrkiminen johtaa epäilyksettä kasvamiseen ihmisenä. Se tuo sisäistä voimaa pyrkimyksessämme totuuteen, hyvyyteen, velvollisuudentuntoon. Tunnustautumisemme elämässämme näiden asioiden puolelle on oikea uskon teko. Se on vastuumme kantamista Kristuksen kirkossa.
ONL:n vuosijuhlat ovat eräs kirkkokuntamme tärkeimmistä vuosittaisista tapahtumista. On rohkaisevaa nähdä, että vuosi vuoden jälkeen uudet sukupolvet löytävät tiensä Ortodoksisten Nuorten Liiton työhön ja sitä kautta kirkkomme toimintaan. Liiton järjestämät tapahtumat ja leirit kokoavat vuosittain satoja lapsia ja nuoria kirkon yhteyteen. Tämä on paitsi ilmeinen osoitus toiminnan tarpeellisuudesta, myös voimakas todistus nuorison syvästä kiinnostuksesta kirkkoaan kohtaan.
Sekä leirit ja että nämä yhteiset tapahtumat ilmentävät hienolla tavalla kristillisen elämäntavan yhteisöllistä luonnetta. Näiden kokoontumisten hengessä on myös meille vanhemmille hyvä muistutus, että ilo ja keskinäinen rakkaus, jonka yhteen kokoontuessamme voimme tuntea, ovat kirkon julistaman sanoman perusta. Toivottavasti tuo rakkaus ei milloinkaan sammu, vaan se kantaa meitä kaikkia nyt ja aina.
Kun erkanemme yhteisen juhlan jälkeen omille teillemme, kukin oman aherruksensa ääreen, meidän on hyvä muistaa, että vaikka välillämme olisi fyysisesti pitkäkin etäisyys eivät rakkauden ja keskinäisen luottamuksen siteet kuitenkaan katkea. Kun rukoilemme toistemme edestä hengessä ja totuudessa välimatkat menettävät merkityksensä.
Yhteytemme ei voi milloinkaan hävitä. Me saamme myös aina, minkä ikäisenä tahansa, yksin ja yhdessä, ilossa ja murheessa kääntyä Isän puoleen. Aamen.
