Puhe Joensuun ortodoksisen mieskuoron konsertissa Helsingissä
Termi "Vaeltajan lauluja" kuvaa hyvin niiden 430 000 karjalaisen evakon tuntemuksia, jotka joutuivat runsaat 60 vuotta sitten jättämään kotiseutunsa ja asettumaan uusille asuinsijoille. Karjalan menettäminen ja kotiseudun kaipuu liittyvät vahvasti näihin lauluihin.
Vaeltajan lauluja - kokoelman laatiminen alkoi 1948. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului sata kirkkolaulua ja sata hengellistä laulua nuoteilla varustettuna yksiäänistä kansanlaulua varten.
Kokoelman kirkkolauluosaan oli koottu tunnetuimpia jumalanpalvelusten veisuja. Hengellisten laulujen sanat ja sävelmät olivat peräisin sekä oman kirkkomme piiristä että Virossa ja Venäjällä julkaistuista hengellisistä lauluista. Nämä hengelliset laulut eivät ole kirkkomusiikkia, vaan yhteisissä tapaamisissa, pelloilla ja työn lomassa laulettuja uskonnollisia veisuja. Monet vaeltajan lauluista ovat syntyneet Baltian, Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan katolisessa ja protestanttisessa kulttuurissa.
Suomalaisen Vaeltajan laulujen -kokoelma sisälsi alkuperäisessä suunnitelmassa yhteensä 200 laulua. Kokoelma oli valmiina vuoden 1950 puolivälissä ja arkkipiispa Herman antoi Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunnalle siunauksensa kokoelman julkaisemiseksi.
Ennen painoa muissa kirjoissa julkaistut kirkkolaulut päätettiin jättää pois Vaeltajan laulut -kokoelmasta ja näin kirjaan päätyi sata hengellistä laulua. Laulut julkaistiin yksiäänisinä.
Ajatus näiden siirtokarjalaisille rakkaiden Vaeltajan laulujen dokumentoimisesta levylle syntyi päässäni Joensuun ortodoksisen mieskuoron konsertissa syyskuussa 2002 Lieksassa. Esitin tuolloin toivomuksen, että kuoro ottaisi kirkkolauluja sisältävään ohjelmistoonsa myös Vaeltajan lauluja, niin että ne voitaisiin joskus tulevaisuudessa myös äänittää. Niin tehtiinkin ja lähiaikoina osa Vaeltajan lauluista ilmestyy äänitteenä.
Tälle levylle valitut laulut ovat alun perin yksiäänisiä. Kuorolle sovittamisen vaativan tehtävän ovat toteuttaneet kuoron omat taitajat, kapellimestari István Záborzsky, director cantus Pauli Matveinen ja säveltäjä Jari "Yari" Knuutinen.
Vaeltajan laulut ovat täynnä haikeutta ja ikävää. Niissä muistellaan menetettyä kotiseutua sekä sen luostareita. Sodan jälkeisenä jälleenrakennuksen aikana vaeltajan lauluilla oli myös tärkeä terapeuttinen merkitys. Niiden avulla torjuttiin kodin ja rakkaan kotiseudun menettämisen aiheuttamaa tuskaa, surua ja ikävää.
Laulut vahvistivat osaltaan myös uskoa Jumalaan, parempaan huomiseen ja uuden elämän mahdollisuuksiin muuttuneissa olosuhteissa sekä loivat yhteenkuuluvuuden tunnetta usein oudoissa ja vieraan tuntuisissa oloissa.
Haluan lausua kiitokseni Joensuun ortodoksiselle mieskuorolle ja sen johtajalle István Záborzskylle siitä, että kuoro on halunnut järjestää tänne Helsinkiin Vaeltajan lauluja esittelevän konsertin ja dokumentoinut laulut myös levylle.
