"Kuvaus venäläisestä maalaispapistosta”
Venäjän ortodoksisessa kirkossa historian aikana vaikuttaneita yhteiskuntakriitikkoja on aina yhdistänyt kysymys siitä, miksi yksilölle kärsimystä aiheuttava yhteiskunta ei voi olla hyvä?
Venäläisen pikkukaupungin papin Ioan Stefanovitš Beljustinin vuonna 1858 kirjoittama kirja ”Kuvaus venäläisestä maalaispapistosta” (Описание сельского духовенства) liittyy tähän pohdintaan.
Ennen Beljustinia venäläisen yhteiskuntakritiikin tunnettuja hahmoja oli muun muassa Aleksandr Radištšehev. 1900-luvun yhteiskuntakriitikoista kannattaa mainita erityisesti Aleksandr Solženitsyn.
Beljustin kirjoitti nyt suomeksi ilmestyvän tekstinsä avuksihuudoksi tsaarille, jonka hän uskoi voivan vaikuttaa maaseudun papiston kurjaan tilaan.
Beljustinin vetoomus ja sen herättämä kohu saivat aikaan joitakin uudistuksia, mutta eivät sellaista perinpohjaista hallinnollista ja hengellistä mullistusta, jota hän oli toivonut.
Kuten tiedämme, yhteiskunnallisen elämän mullistus 1900-luvun alun Venäjällä sai aivan toisenlaisen muodon.
Miksi sitten Ortodoksisten Pappien Liitto on päättänyt julkaista sataviisikymmentä vuotta vanhan tekstin nyt?
Ensinnäkin, Beljustinin kuvaus on historiallinen kuriositeetti, omakohtainen dokumentti ajasta, josta itse asiassa tiedämme aika vähän, vaikka Suomen ortodoksinen kirkko oli tuohon aikaan osa Venäjän kirkkoa.
Toiseksi, on mielenkiintoista – joskin hyödytöntä – pohtia, miten yhteiskunnalliset olot 1800-luvun lopulla olisivat kehittyneet, mikäli kirkko olisi voinut vastata Beljustinin tuskanhuutoon.
Olisiko esimerkiksi ollut mahdollista vaikuttaa kirkon arvovallalla maaorjien asemaan?
Beljustinin kuvauksen ja muidenkin dokumenttien perusteella tiedämme, että kirkko pääasiassa saarnasi maaorjille nöyryyttä ja kuuliaisuutta, kun taas aatelissääty useimmiten sai kuulla jumalallisesta armosta.
Tärkein syy on kuitenkin se, että Beljustinin kirjan voi ottaa opin kannalta.
Meidän on hyödyllistä ja välttämätöntäkin pohtia, miten kirkkomme vastaa tai jättää vastaamatta oman aikansa yhteiskunnasta nouseviin haasteisiin.
Tällaisten haasteiden esille nostaminen kirkon toimesta osoittaisi nöyryyttä ja itsetutkistelun kykyä.
Oikeusturvan heikkous ja yksilöiden rohkeus nousta järjestelmää vastaan on tuottanut Venäjän historiassa miljoonia marttyyreja, heidän joukossaan myös kirkon kanonisoimia pyhiä.
Beljustinin kirja on merkki kansalaisrohkeudesta, jota kristilliseltä kannalta voidaan aina pitää hyveenä.
Esipuhe kirjaan I.S. Beljustin: Kuvaus venäläisestä maalaispapistosta. Seurakuntapapin selonteko 1800-luvulta. Suomennos: Elsi Takala. ISBN 978-951-95582-4-0. Ortodoksisten pappien liitto ry (OPL). 2009.
20.3.2009
