Apostolien paasto 5.–28.6.

Kirkkovuosi | 02.06.2023
Pyhät apostolit Pietari ja Paavali

"Heidän äänensä käy yli kaiken maan ja heidän sanansa maailman ääriin.”

Helluntaita seuraavan juhlaviikon jälkeisenä maanantaina alkava apostolien paasto jää helposti kirkossa muiden paastoaikojen varjoon – etenkin, kun se tulee varsin pian pääsiäistä edeltävän suuren paaston jälkeen.

Meillä Suomessa tämän pituudeltaan vaihtelevan, usein lähes koko kesäkuun kestävän paaston noudattamista hankaloittaa hiukan se, että tuolloin eletään usein parasta mökkeily- ja grillausaikaa. Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin yhteiseen juhlapäivään päättyvän paaston yhteydessä paasto-ohjeet ovat kuitenkin pääsiäispaastoa sallivammat. Esimerkiksi kalaa voi syödä kaikkina muina päivinä paitsi perinteisinä viikkopaaston päivinä keskiviikkona ja perjantaina.

Apostolit eivät eläneet Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen huoletonta elämää joutilaina vaan heidät lähetettiin inhimillisesti katsoen aivan mahdottomaan työhön: kastamaan, opettamaan ja julistamaan evankeliumin ilosanomaa koko maailmaan. Johannesta lukuun ottamatta kaikki kokivat marttyyrikuoleman, mutta kuten edellä lainattu prokimeni kertoo. Heidän äänensä kävi yli kaiken maan ja heidän sanansa saavuttivat maailman ääret.

Tähän verrattuna meidän muistelumme ja kilvoittelumme on kovin köykäistä, jos se jää vain pieneksi kesäiseksi ruokavalion keventämiseksi.

Apostoli Paavali kertoo korinttilaiskirjeissään niistä vaikeuksista ja vainoista, joita hän Kristuksen tähden on saanut kokea. (2. Kor. 4: 8-12, 6: 3-10 ja 11: 16-28). Hän jopa myöntää, että ”nyt kun puhun, en puhu Herran mielen mukaan, vaan puhun kuin järjetön, koska nyt kerskun niin kuin monet muutkin tekevät.” (2. Kor.11:18) "Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen”, kertoo apostoli Paavali. (2. Kor.6:4-5) Hän kertoo ilosanoman välittäjien olevan ”lähellä kuolemaa, mutta silti elossa, pahoinpideltyjä, mutta yhä hengissä, murheellisia, mutta aina iloisia”. (2. Kor.6:9).

Apostolit julistivat alusta lähtien nimenomaan ilosanomaa. Kuten isä Alexander Schmemann opettaa kirjassaan Maailman elämän edestä: ”Ilman tätä ilon julistusta kristinusko on käsittämätön”. Hänen mukaansa Kirkko on ollut maailmassa voitokas ainoastaan silloin, kun se ollut iloa. Tämä ilo on ollut läpitunkeva Kristuksen syntymästä lähtien. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” (Luuk. 2:10).

Tämän Kristuksen syntymän ja ylösnousemuksen ilon pitäisi olla meidän mielessämme normaaliakin kirkkaampana pääsiäisen läheisyyden takia. Mutta jos ilo on unohtunut tai peittynyt, on se löydettävissä ja lähellä. Sehän toteutuu täydellisimmin ja puhtaimmin eukaristian, liturgian kautta.

Apostolien paaston aikana kotimainen luonto on kauneimmillaan, Jumalan luomistyö kaikessa runsaudessaan paljastaa kasvonsa meille. Koko luomakunta iloitsee yhdessä meidän kanssamme. 

Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo