Suomen ortodoksisten opettajien liitto SOOLi ry:n vetoomuksessa toivotaan seurakuntien jatkossakin osallistuvan myös taloudellisesti koululaispalvelusten mahdollistamiseen.
Me ortodoksisen uskontokasvatuksen ammattilaiset haluamme tuoda esille huolemme siitä, että joistakin seurakunnista on kiirinyt uutisia, ettei ortodoksisille oppilaille suunnattuja koululaisjumalanpalveluksia haluta järjestää riittävissä määrin eikä oppilaiden ruokailuihin ja bussimatkoihin haluta käyttää rahaa.
Laki ortodoksisesta kirkosta 2 §:n mukaan “Kirkko palvelee ihmisiä pyhien toimitusten, ortodoksisen kasvatuksen ja opetuksen, diakonia- ja hyväntekeväisyystyön sekä ortodoksisen kirkon perinteeseen perustuvan muun toiminnan kautta”. Yhteisessä liturgiassa kohtaavat ortodoksinen tapakulttuuri, kirkon rukous ja hengellinen perinne. Yhteisessä ruokailussa toteutuu Kirkon tehtävä kasvattajana ja palvelijana.
Miksi koululaisjumalanpalveluksia tarvitaan?
Monelle kirkkomme lapselle ja nuorelle koululaisjumalanpalvelus (eri seurakunnissa on erilaisia käytänteitä, puhutaan mm. kirkkokoulupäivästä ja kirkossa saattaa olla muutakin aktiviteettia kuin liturgia ja ruokailu) on ainoa vuosittainen kosketus kirkon jumalanpalveluksiin ja mahdollisuus osallistua Herran Pyhään Ehtoolliseen. Koululaispalvelus on oppilaalle tärkeä kouluvuoden tapahtuma, jota kysellään jo syksyn ensimmäisillä uskonnontunneilla. Osa eri seurakuntien alueiden kunnista osallistuu kyytien ja ruokailujen kustannuksiin, mutta tämä ei toteudu läheskään kaikkialla. Mikäli seurakunnat eivät osallistu näissä kunnissa bussikuljetusten ja ruokailuiden järjestämiseen ja kustannuksiin, kirkkomme menettää yhteyden satoihin jäseniinsä.
Koululaispalvelus tutustuttaa lapset ja nuoret oman alueensa pyhäkköön, pappiin, kanttoriin, lapsi- ja nuorisotyöntekijöihin ja muihin ortodoksisiin lapsiin ja nuoriin. Tämä tilaisuus voi herättää kiinnostuksen osallistua muuhun seurakunnan toimintaan, tekee oman pyhäkön ja sen työntekijät helpommin lähestyttävämmiksi ja vahvistaa sidettä pysyä seurakunnan jäsenenä. Kirkosta eroaminen on havahduttanut myös ortodoksisessa kirkossa ja lienee kirkkomme tulevaisuuden kannalta vakavasti otettava asia. Koululaispalvelukset voivat ylläpitää ortodoksisuuden kipinää, joka puolestaan pitää kirkon jäsenenä ja innostaa esimerkiksi osallistumaan kristinoppileirille.
Ortodoksisen uskonnon ryhmissä on myös paljon oppilaita, jotka osallistuvat opetukseen kulttuuritaustansa perusteella eivätkä ole Suomen ortodoksisen kirkon jäseniä. Koululaispalvelukset ovat loistava tilaisuus esitellä tällaisille koululaisille kirkon toimintaa ja vahvistaa hengellistä ja kulttuurista yhteyttä oman ja suomalaisen yhteiskunnan välillä. Samalla he saavat kontaktin paikallisiin kirkon työntekijöihin. Tämä parhaimmillaan johtaa siihen, että lapsia kastetaan lisää tai muualla jo kastetut haluavat perheineen liittyä Suomen ortodoksisen kirkon jäseniksi.
Sekularisoituneessa yhteiskunnassamme koululaispalvelusten kirjaaminen koulujen toimintasuunnitelmiin ja opetussuunnitelmiin on monessa kunnassa ollut suuri voitto. Jos koululaispalvelukset jäävät nyt pois, niiden saaminen uudestaan opetussuunnitelmaan ja ylipäätään toteutettaviksi on hyvin epätodennäköistä. Tämä voi samalla vahvistaa koulujen pyrkimyksiä tuoda yhteinen katsomusaine kaikille lapsille ja nuorille, jolloin oman uskonnon opetus siirtyisi kokonaan kirkon toteutettavaksi.
Ortodoksisten Nuorten Liitto keräsi vuonna 2019 tilastoa seurakuntien lapsi- ja nuorisotyöstä. Vaikka tilasto ei ole kaiken kattava, siitä käy ilmi, että koululaispalvelukset ovat ylivoimaisesti tavoittavin yksittäinen lapsi- ja nuorisotyön muoto seurakunnissa ja yli neljännes (26 %) kaikista tavoitetuista lapsista ja nuorista tavoitettiin juuri koululaispalveluksissa.
Jos tämä monen oppilaan ainoa yhteys kirkkoon jää pois, onko heillä myöhemmin, nuorena tai aikuisena, syytä tai tarvetta pysyä kirkon jäseninä? Osallistuvatko he enää kristinoppileireille tai tuovatko lapsensa kastettaviksi? Lapset ovat myös osa kirkon nykyisyyttä, ja kirkon aikuisten vastuulla on huolehtia, että lapsetkin saavat osallistua kirkon elämään täysipainoisesti.
Miksi koululaispalveluksiin tarvitaan tilausbussikuljetukset ja ruokailut?
Päätoimiset kiertävät ortodoksisen uskonnon opettajat eivät pysty tuomaan oppilaita koululaispalveluksiin julkisilla liikennevälineillä, koska saman päivän aikana oppitunteja on useassa eri koulussa. Oppilaita ei voi kierrättää ympäriinsä aamuvarhaisesta alkaen ja oppilaiden määrä on niin suuri, että oppilaiden turvallisuus vaarantuu, mikäli lähdetään jopa 50 hengen joukolla matkustamaan julkisilla. Jos opettaja lähtee kirkkoon mukanaan vain osa oppilaistaan, hän joutuu ottamaan palkatonta vapaata muilta oppitunneilta, mikä on kohtuutonta, koska opettaja on kuitenkin töissä koko päivän. Lisäksi opettajan tulisi etsiä sijaiset ja antaa ohjeet heille. Tilausbussit ovat ehdoton edellytys kirkkomatkojen onnistumiselle valtaosalle uskonnonopettajista.
Kirkkomatka on osa useamman kunnan paikallista opetussuunnitelmaa ja koulupäivä oppilaille. Perusopetuslaki 31§.2 velvoittaa opetuksen järjestäjää huolehtimaan oppilaiden koulupäivän ruokailusta. Kirkkomatkaan kuluu kuitenkin lähes koko koulupäivä ja ruokailuun koululle ei tällöin ehditä. Kun opettajalla on useimmiten matkalla mukana oppilaita useasta eri koulusta, eväiden kerääminen ja kuljettaminen kouluista ja samanaikainen oppilaiden valvonta, on erittäin työlästä, jopa mahdotonta. Seurakunnan tarjoama ruoka on tärkeä osa positiivista kirkkomatkakokemusta lapselle ja nuorelle, se antaa esimerkin ortodoksisesta yhteisöllisyydestä ja on osa yhdessä oppimista.
Emme ole työssämme koskaan kohdanneet oppilasryhmää, joka ei voisi olla joskus levoton tai ääntä tuottava. Yhteiset kirkkomatkat ovat lapsille ja nuorille tilaisuus opetella kirkossa käyttäytymistä ja tutustua jumalanpalveluksen kulkuun. Koululaisjumalanpalvelukset ovat oppilaille turvallinen tapa tutustua oman opettajan kanssa omaan seurakuntaan ja kirkkoon, sen vuoksi koululaispalveluksissa kirkoissa raikuu pyhä melu! Mikäli seurakunnat pystyvät vaikkapa juuri pääsiäiskaudella järjestämään riittävän määrän jumalanpalveluksia, eivät osallistujamäärätkään kasva liian suuriksi ja pyhä melukin on mahdollisesti vaimeampaa.
Sekulaarissa Suomessa on tahoja, jotka haluavat aktiivisesti lopettaa kaikki koulun toimintaan liittyvät uskonnolliset tilaisuudet. Tässä tilanteessa toivomme kasvatuksen ammattilaisina, että seurakunnat toimisivat juuri päinvastoin. Koululaisjumalanpalvelukset ovat seurakunnille ainutlaatuinen tilaisuus tuoda evankeliumin siemeniä juuri niille, jotka tulevat tulevaisuudessa kasvattamaan ja varjelemaan tätä yhteistä iloista sanomaa. Pidetään tästä kiinni niin pitkään kuin se on mahdollista.
Vetoamme Suomen ortodoksisen kirkon ja seurakuntien hallintoon, että seurakunnat tukisivat oman alueensa uskonnonopettajia heidän työssään, ylläpitäisivät koululaispalvelusten järjestämistä ja budjetoisivat kuljetuksiin ja ruokailuihin tarvittavat varat. Vaikka uskonnon opetus on koulutuksen järjestäjien tehtävä, on oman uskonnon opetus myös tekoja.
“Sallikaa lasten tulla Minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” Mark. 10:14.
Suomen ortodoksisten opettajien liitto SOOLi ry
Johanna Miettinen, TM, SOOLi ry:n puheenjohtaja
Juhani Räsänen, TM, SOOLi ry:n hallituksen jäsen
Annika Jonninen, TM, SOOLi ry:n hallituksen jäsen
Alina Saarento, KM, SOOLi ry:n hallituksen jäsen
Petra Pipinen, luokanopettaja, SOOLi ry:n hallituksen jäsen
Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry
Pastori Kaarlo Saarento, TM, kirkkoherra, ONL ry:n puheenjohtaja
Larissa Qvintus-Petsalo, TM, kanttori, ONL ry:n johtokunnan jäsen
Maiju Federley, erityisopettajaopiskelija, ONL ry:n johtokunnan jäsen
Anna Kasdaglis, FM, ONL ry:n johtokunnan jäsen
Maria Kauppila, KM, ONL ry:n toiminnanjohtaja
Annakaisa Onatsu, FM, ONL ry:n järjestösihteeri
Teija Haussalo FT, Kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja, Espoo
Antti Räsänen TM, KM erityisopetuksen lehtori. Itä-Suomen yliopisto UEF
Jari Ketola, TM
Jyri Luonila
Muusa Vähäsarja
Anne Jurvanen
Sari Vatanen
Charlotta Buchert
Leena Mikkilä-Huttunen
Essi Liesma
Pekka Iivonen
Pikki Koskenranta
Kaarina Lyhykäinen
Sirpa Okulov
Dani Puolimatka
Jaana Palve-Karppanen
Risto Aikonen
Outi Ylinen
Juha Kallunki
Maria Salo
Kaisa Karvonen
Liisa Osola
Dimitrios Rantzos
Liisa Osola
Riku Larmala
Tiina Hiltunen
Tia Tajakka
