Uskonnonvapaus ja pastasiiviläsaarnaaja

Ajankohtaista | 21.11.2022

Kanttori Eija Honkaselkä kertoo kuulumisia Valamossa 6.–8.11. järjestelyiltä Nuorisotyöpäiviltä.

Kouluttaja Heli Petsalo ja osallistujia Valamon opistolla

Historia se vaan toistaa itseään. Tämä tuli mieleeni, kun pidin Valamon Opiston salissa kädessäni teosta ”Kestääkö kirkko? havaintoja ja mietteitä uskonnonvapauslakia odoteltaessa”. Teoksen on kirjoittanut Antti J. Pietilä vuonna 1921, siis sata vuotta sitten. Ja yhä tämä uskonnonvapausteema nousee esiin vuosittain viimeistään siinä vaiheessa, kun päiväkodeissa ja kouluissa mietitään, mitä se joulujuhla voisi ja saisi sisältää. Mikä sitten on uskonnonvapautta? Onko se sitä, että uskonto karsitaan kaikesta ja karsinoidaan vain kirkon seinien sisälle? Vai saako se uskonto näkyä? 

Uskonnonvapaus oli yksi aiheista Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:n ja Valamon opiston yhteistyössä järjestämillä Nuorisotyöpäivillä Valamossa. Asiaa pohjustettiin sunnuntai-iltana ”I, Pastafari” -elokuvalla. Elokuva Lentävästä Spagettihirviöstä, joka saarnaa pastasiivilä päässä, pistää miettimään, mitä se uskonto onkaan – minulle tai jollekin muulle.  

Maanantaina herättiin pohtimaan seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä aiheita KM, tiimivalmentaja ja seksuaaliterapeutti Heli Petsalon johdolla. Ilahduttavaa oli se, että kirkkomme työntekijät pystyvät keskustelemaan aiheesta avoimesti ja suoraan. Heli Petsalo johdatteli keskustelua ammattitaidolla ja loi hyvän ja rohkaisevan ilmapiirin keskustelulle. Odotuksena koulutukselle oli saada erilaisia vinkkejä ja näkökulmia esimerkiksi käytännön tilanteisiin leireillä, kykyä sanoittaa ja löytää työkaluja ja ymmärrystä asioille, ja niitä koen jokaisen meistä saaneen.  

Pitkän aamupäivän ja lounaan jälkeen oli virkistävää kääntää aivot nurin, kävellä hetki väärinpäin ja tehdä retki lähiluontoon. Valamon lähimetsässä kulkee hyvinvointipolku, johon meitä johdatteli luonto-ohjaajaopiskelija Minna Koistinen. Kirkko on erilaisine osa-alueineen jo itsessään hyvinvoinnin ja rauhoittumisen lähde, mutta rauhaa voi ammentaa myös luonnosta. Metsässä samoilulla on paljon terveydellisiä vaikutuksia mm. hengitykseen ja verenpaineeseen. 

Päivään mahtui vielä iltaohjelmana kokemuksien jakamista ukrainalaisten parissa tehdystä työssä eri seurakunnissa. Sirpa Okulov esitteli kirkossamme tehdyn työn ja kyselyiden tuloksia. Jokaisessa seurakunnassa on tehty eri tavalla ja eri määrin, mutta kaikki yhtä tärkeää ja se työ tulee varmasti jatkumaan vielä hyvän aikaa. Mietimme myös keinoja siihen, miten työntekijöitä voisi auttaa, kun osa kokee mahdollisuudet auttamiseen rajallisena kielimuurin vuoksi. 

Olen ortodoksi – rohkeasti 

Tiistaiaamun keskusteluissa koottiin päivien teemoja yhteen ja mietittiin, mitä sitten on olla rohkeasti ortodoksi vuonna 2023 ja kuinka kirkon nuorisotyö tätä voisi tukea. Kuinka kirkko voi tukea nuorten hengellisen identiteetin ja kodin löytymistä ja vahvistumista? 

No, yksi mahdollisuus on tietenkin some ja sen rohkea käyttäminen. Lapset ja nuoret oppivat mallista. On ihan jees sanoa kaverille menevänsä kesätöihin seurakunnan leirille, tai vaikka pitää ristiä tai ikonia näkyvillä. Nuoria voisi kannustaa laittamaan myös heidän omaan someen pätkiä esimerkiksi nupi-illasta tai jostain jumalanpalveluksesta. Kun kirkko ja kirkon työntekijät uskaltavat olla rohkeasti ortodokseja, niin myös nuoret oppivat siihen.  

Kuten aina, yksi tärkein osa-alue tällaisissa kokoontumisissa on vertaistuki, kokemusten jakaminen, verkostoituminen ja yhteiset keskustelut myös järjestetyn ohjelman ulkopuolella. Kirkon työntekijöinä tunnemme toisiamme nimiltä, kasvoilta, mutta yhteisissä kokoontumisissa opimme yhdistämään nimet, kasvot, toimenkuvat ja huomaamaan toistemme vahvuudet. Aina löytyy joku, jolle voi laittaa viestiä tai soittaa, kun tulee kysyttävää. Moni meistä pakertaa arkisissa työkuvioissaan välillä aika yksinkin, mutta tällaisilla päivillä sitten muistaakin, että naapurissa pakertaa toinen samanlainen. Ihan samojen kysymysten äärellä. Teams-kokoukset ovat yleistyneet, mutta kyllä antoisinta on keskustelut nokikkain ja Valamon opisto on mitä parhain paikka kokoontua yhteisten asioiden äärelle. 

Teksti: Eija Honkaselkä
Heli Petsalon johdolla pohdittiin seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä aiheita. Kuva: Maria Kauppila