"Meidät kristityt on luotu uuteen"

Ajankohtaista | 29.09.2022

Metropoliitta Elian alkutervehdys Suomen ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon XVII oppineuvotteluissa Turussa 29.9.2022.

Oppineuvotteluun osallistujia neuvottelupöydän ympärillä

Hyvät piispa, isät ja veljet ja sisaret,

Iloitsen siitä, että saamme jälleen kokoontua yhteisen pöydän ääreen käymään tätä teologista dialogia nyt jo seitsemättätoista kertaa. Voisi sanoa, että olemme saavuttaneet eräänlaisen merkkipaalun, kun tänään illalla allekirjoitamme yhteisen julistuksemme kasteesta. Tässä julistuksessahan tunnustamme kirkkojemme yksimielisyyden mm. siitä, että ihminen tulee osalliseksi pelastuksesta, kun hän kasteessa ”pukee Kristuksen ylleen” sekä sen, että kasteessa ihminen ottaa vastaan Pyhän Hengen lahjan. Paperin tausta-aineistossa on myös hyvin korostettu pyhän Johannes Krysostomoksen sanoin, miten ”kylpy ei riitä pelastamaan meitä, jos emme kylvyn jälkeen tuo esiin lahjan arvoista elämää”.

Mistä pääsemmekin tämän kertaiseen aiheeseen, jossa työskentelemme, jos voi sanoa, edellistä syvemmällä kristinuskon dogmaattisessa ytimessä käsitellessämme jumaloitumista ja vanhurskauttamista pelastuksen kysymyksenä. Kristillisen ihmiskuvan mukaan meissä ihmisissä, Jumalan luomina olentoina, on sisimpäämme painettuna Hänen kuvansa sekä olemme luodut Hänen kaltaisuuteensa. Syntiinlankeemuksen seurauksena tämä kuva meissä on hämärtynyt, mutta kasteen yhteydessä meidät kristityt on luotu uuteen Kristuksen kanssa. Ja tähän uuteen meidän tuleekin elämässämme pyrkiä rukouksen, kilvoittelun, askeesin ja kirkon sakramentaalisen elämän kautta, jotta tuo Jumalan kuva kirkastuisi jälleen meissä ja saavuttaisimme Hänen kaltaisuutensa. Kristus itse tuli lihaksi, jotta me voisimme saavuttaa theosiksen eli jumaloitua, kuten pyhä Athanasios Suuri on inkarnaatiosta opettanut.

Jumaloitumista on käsitellyt myös hiljattain edesmennyt aikamme merkittävimpiin ortodoksisisiin teologeihin ja opettajiin kuulunut metropoliitta Kallistos Ware Jeesuksen rukousta käsittelevässä Nimen Voima -kirjassaan (1974). Siinä hän puhuu theosiksen mysteeriosta, johon kirkon hesykastisessa traditiossa on usein liitetty valoilmiö sen ulkonaisena muotona, jonka pyhät ovat nähneet harjoittaessaan Jeesuksen rukousta. Tämä valo ei Waren mukaan ole heidän älynsä vertauskuvallinen valo, ”eikä myöskään fyysinen tai luotu aistimuksen valo”. Toisin sanoen he eivät ole omasta ansiostaan loistaneet valoa tai itse sitä saaneet aikaan, vaan kyseessä on sama luomaton jumalallinen valo, jota Kristuksesta itsestään loisti Hänen kirkastuessaan Taaborin vuorella. Sama valo tulee valaisemaan koko maailman Kristuksen toisen tulemisensa päivänä. Tämänkaltaisia hesykastisia kertomuksia jumaloitumisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä kirkko tuntee jo ensimmäisiltä vuosisadoilta, ja joita pyhien elämäkerrat ja hagiografiat ovat puolillaan. Metropoliitta Kallistos siis linkittää toisiinsa Jeesuksen rukouksen syvällisen harjoittamisen sekä jumaloitumisen, jotta me rukouksen kautta voisimme ymmärtää itsessämme tämän theosiksen salaisuuden ja jonka kautta ”ihminen saavuttaa todellisen jumalankaltaisuuden”.

Lopuksi haluan vielä hyödyntää tilaisuuden ja kiittää piispa Seppo Häkkistä yhteistyöstä näiden vuosien aikana, joina olemme saaneet yhdessä käydä näitä oppineuvotteluja. Olen ymmärtänyt tämän jäävän viimeiseksi yhteiseksi kerraksi kanssasi. Arvostan sitä luottamuksen ilmapiiriä, joka on vallinnut Sinun ollessasi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaation puheenjohtajana, ja jossa olemme saaneet tätä dialogia käydä. Toivon Sinulle sekä omasta että Suomen ortodoksisen kirkon puolesta antoisia eläkepäiviä, kun se aika lopulta koittaa.

Toivon meille kaikille nyt kuitenkin avointa ja hyvää keskustelua tämänkertaisen aiheemme parissa. Ohjatkoon Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meitä saavuttamaan ykseyden tässä tärkeässä ekumeenisessa ja teologisessa dialogissamme.

Kuva: Artturi Hirvonen