Suomen ortodoksisesta kirkosta annettuun lakiin ja kirkkojärjestykseen esitettyjen muutosten on tarkoitus selkiyttää kanonisen oikeuden, hallintolain ja työlainsäädännön soveltamisalueita. Lainsäädäntöön lisätään myös poikkeusolojen toimintaa koskevia pykäliä.
Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Valamon luostarissa 21.–23. marraskuuta. Yksi kokouksen keskeisimmistä ja laajimmista käsittelyyn tulevista asioista on esitys kirkosta annettuun lakiin ja kirkkojärjestykseen tehtävistä muutoksista.
Vuosia kestänyt urakka viimein loppusuoralla
Lakiuudistuksen valmistelutyö on kestänyt vuosia. Vuoden 2018 kirkolliskokous perusti lakityöryhmän valmistelemaan kirkon hallinnon uudistukseen liittyviä lainsäädännön muutoksia. Työryhmä pyysi ja sai lausunnot piispainkokoukselta, kanoniselta sihteeriltä Jelisei Heikkilältä sekä hallintotieteiden tohtori Veijo Tarukanteleelta ja toi esityksensä vuoden 2021 kirkolliskokouksen käsittelyyn. Kirkolliskokous kiitti työryhmää, jonka työ oli luonut edellytykset asian jatkovalmistelulle ja lakkautti ryhmän. Samalla se tarkensi lakipaketin loppuvalmistelun toimeksiantoa ja päätti hankkia valmiin esityksen ostopalveluna yliopistolta, jolla on riittävä säädösvalmistelun osaaminen.
Tammikuussa 2022 kirkollishallitus päätti tehdä lakipaketin valmistelusta sopimuksen Itä-Suomen yliopiston kanssa. Lakihanke toteutettiin tutkimusprojektina, johon osallistuivat OTT Matti Tolvanen, varatuomari, OTK Peter Saramo, varatuomari, OTK Jukka Karhapää, yliopistotutkija, YTT Talvikki Ahonen sekä yliopisto-opettaja Anu Puustinen.
Projektiryhmä esitteli luonnosta raportistaan kirkolliskokousedustajille kesäkuussa järjestetyssä kirkolliskokousseminaarissa ja luovutti seminaarissa saadun palautteen mukaisesti viimeistellyn raporttinsa kirkollishallitukselle määräajassa, 22.8.2022.
Vuoden 2021 kirkolliskokous osoitti työhön 60 000 euron määrärahan. Koska työ tehtiin tutkimushankkeena, osan sen kokonaiskustannuksista kattoi Itä-Suomen yliopisto. Toteutusmalli tarjosi projektiryhmälle myös mahdollisuuden hyödyntää yliopiston laajempaa lainvalmisteluosaamista.
– Ryhmä työskenteli hankkeen parissa hyvin sitoutuneesti. Monet ammensivat yksittäisissä kysymyksissä asiantuntemusta omilta kontakteiltaan, joten voidaan sanoa, että lakia on ollut valmistelemassa varsin laaja ja erikoistunutta osaamista edustava joukko, kertoo ryhmän puheenjohtajana toiminut Matti Tolvanen.
Vähemmän tulkintakysymyksiä, enemmän avoimuutta ja autonomiaa
Nykyinen laki ortodoksisesta kirkosta tuli voimaan vuonna 2007. Siihen on sen jälkeen tehty vain yksi merkittävä muutos: äänestysikäraja seurakunnanvaltuuston ja kirkkoherran vaalissa laskettiin 16:een vuoteen vuonna 2018.
Kirkossa on kuitenkin toteutettu lain voimaantulon jälkeen merkittävä hallinnonuudistus, jonka myötä seurakuntien tehtäviä on keskitetty kirkon palvelukeskukseen. Samaan prosessiin liittyy myös seurakuntarakenteen uudistus, joka on vähentänyt seurakuntien määrän yli 20:sta kymmeneen. Kaikki nämä muutokset ovat tuoneet mukanaan lainsäädäntöä koskevia päivitystarpeita.
Vanhan lain merkittävin ongelma on kuitenkin sen syntyhistoria, toteaa Tolvanen.
– Lain laatimisessa on aikanaan käytetty mallina Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskevaa lainsäädäntöä. Kanoniseen oikeuteen liittyviä aspekteja ei ole siinä riittävästi hahmotettu suhteessa maallisen lainsäädännön alaan. Nyt on tarkoitus korjata nämä valuviat ja täsmentää alueita, joilla valtiolla ei voi olla sananvaltaa. Uusi lakiesitys korostaa monin paikoin kirkon autonomiaa ja omaleimaisuutta. Tästä näkökulmasta katsottuna uuden lakiesityksen muotoilut puolustavat myös uskonnonvapautta.
Käytännössä merkittävimmät tulkintaepäselvyydet ovat liittyneet siihen, mitkä asiat kirkossa kuuluvat kanonisen oikeuden piiriin ja missä määrin kirkon pitää soveltaa yleistä hallintolakia ja työlainsäädäntöä. Näitä epäselvyyksiä on jouduttu ratkomaan oikeudessa asti – usein kirkon kannalta ikävin seurauksin. Tolvanen toteaa suoraan, että vanha laki on tullut kirkolle kalliiksi.
– Hyvän hallinnon vaatimukset ovat viime vuosina korostuneet ja on selvää, että tämä on huomioitava myös kirkon kaikilla päätöksentekotasoilla. Esimerkiksi piispainkokous tekee päätöksiä, jotka se perustelee kanonisella oikeudella. Asioiden valmistelussa ja käsittelyssä on kuitenkin toimittava niin, että päätöksenteko kestää myös hallintolain mukaisen arvioinnin, tiivistää Tolvanen.
Konkreettisia muutoksia esitetään mm. piispainkokouksen toimintaan ja piispojen ehdollepanomenettelyihin.
– Ryhmä esittää, että kirkolle perustetaan kanoninen toimikunta, jonka jäsenet toimivat piispainkokouksen esittelijöinä. Tämä uudistus parantaisi kanonisten toimien kohteeksi joutuvien oikeusturvaa. Vanhassa laissa on säädelty epäselvästi useita tällaisiin tilanteisiin liittyviä yksityiskohtia, kertoo Tolvanen. Myös piispat tulisivat pääsääntöisesti tekemään päätöksensä esittelystä.
Toinen piispoja koskeva merkittävä muutosesitys koskee kirkkoherrojen, muiden pappien ja kanttorien toimiin tehtävää ehdokasasettelua.
– Prosessiin halutaan lisää läpinäkyvyyttä: ehdokasasettelun lausuntojen tulisi olla perusteltuja ja julkisia. Lisäksi esitämme, että ehdokasasettelun ulkopuolelle jäänyt, kelpoisuusehdot täyttävä ehdokas voisi jatkossa tulla piispan suostumuksella asetetuksi lisäehdokkaaksi vaalissa.
Tarkoituksena ei ole kaventaa piispainkokouksen tai piispojen päätös- tai toimivaltaa, vaan varmistaa, että päätökset eivät ole ristiriidassa kirkosta annetun lain sen enempää kuin hallintolainkaan kanssa.
Enemmän liikkumavaraa vaalimenettelyihin, varmuutta poikkeusolojen päätöksentekoon
Syksyllä käsittelyyn tuleva lakipaketti on muotoiltu niin, että entistä suurempi osa säätelystä on tuotu laista kirkkojärjestyksen puolelle. Lakiin on jätetty vain välttämättömin osa säädöksistä.
– Ajatuksena on ollut laatia kirkkoa mahdollisimman pitkään palveleva kokonaisuus. Kirkkojärjestyksen päivittäminen onnistuu tarvittaessa huomattavasti lainmuutoksia nopeammin.
Lisäksi kirkkojärjestykseen on kirjattu muotoiluja, jotka antavat kirkolle liikkumavaraa esimerkiksi uuden teknologian käyttöönotossa.
– Esitykseen on kirjattu ehdotus, jonka mukaan kirkollisten vaalien vaalimenettelyä voidaan täsmentää vaalikohtaisesti. Tämä muotoilu antaisi kirkolle jatkossa mahdollisuuden kokeilla sähköistä äänestämistä ilman että laki olisi asiassa esteenä.
Myös koronapandemian opit ovat mukana esityksessä. Mukaan on lisätty pykälät poikkeusajan päätöksenteosta.
Matti Tolvanen haluaa nostaa esiin myös kolttasaamelaisia koskevat uudistukset.
– Esitys sisältää kirjauksen kolttasaamelaisten edustuksesta sekä kirkolliskokouksessa että Pohjois-Suomen ortodoksisen seurakunnan päätöksentekoelimissä. Näiltä osin muotoilut on tehty yhteistyössä Kolttien kyläkokouksen kanssa.
Kirkollishallitus käsittelee työryhmän esitystä keskiviikkona 28.9. järjestettävässä istunnossa. Sen jälkeen asia etenee vuoden 2022 kirkolliskokouksen käsittelyyn. Mikäli kirkolliskokous päättää lähettää lakialoitteen Opetus- ja kulttuuriministeriön käsiteltäväksi, se tulee käsittelyyn ministeriössä aikaisintaan syksyllä 2023. Näin ollen uusi laki voi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2024.
Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Itä-Suomen yliopisto