Myös uudet kontaktit tärkeä osa kansainvälisen teologisen konferenssin antia

Ajankohtaista | 09.06.2022

Järjestäjätaho toivoo tapahtumasta säännöllistä – myös seurakuntien työntekijöitä kaivattiin mukaan. 

Osallistujat yhteiskuvassa seminaarin kirkon edessä

Itä-Suomen yliopiston Joensuun-kampuksella 1.–3.6.2022 järjestetty konferenssi oli ensimmäinen laaja kansainvälinen ortodoksisen teologian konferenssi Suomessa sitten vuoden 2006 ja tuli vihdoin täydentämään suosituksi tulleita, joka toinen vuosi järjestettäviä kansainvälisiä kirkkomusiikkikonferensseja. 

– Toiveissa on tehdä tästä säännöllinen, joka vuosi toistuva tapahtuma. Kansainväliset vieraat olivat vaikuttuneita suomalaisesta vieraanvaraisuudesta ja yliopistomme toimintamahdollisuuksista. Tällainen toiminta on erinomainen näyteikkuna paitsi Itä-Suomen yliopistolle, myös Suomen ortodoksiselle kirkolle laajemmin. Eräs osanottaja jopa aloitti suomen kielen opinnot konferenssista innostuneena, kertoo konferenssin pääjärjestäjä, systemaattisen teologian ja patristiikan yliopistonlehtori, pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen.

Konferenssin aiheena oli ”Orthodox Theology in the 21st Century: New Trends and Methodologies” ja sen tarkoituksena oli erityisesti tuoda yhteen ihmisiä eri maista ja teologian eri osa-alueilta kartoittamaan, millaisten ongelmien parissa nykyaikana painitaan. 

– Konferenssin puhujien keskuudessa tuntui vallitsevan yksimielisyys siitä, että tarkoituksemme ei oikeastaan ollut löytää vastauksia ongelmiin, vaan pikemminkin tuoda esiin aikamme ongelmat, isä Damaskinos kertoo.

Siksi esimerkiksi ruotsalainen kanonisen oikeuden asiantuntija David Heith-Stade käsitteli autokefalian eli kirkollisen itsenäisyyden myöntämisprosessin suhdetta kansallisvaltioiden syntyyn, Ukrainan ja Pohjois-Makedonian autokefaliaprosessien valossa, serbialainen Rastko Jovic taas postmodernin ideologian vaikutusta kirkon ajatteluun esimerkiksi koronapandemian aikana syntyneisiin käsityksiin ehtoollisesta ja sen jakotavasta. 

Konferenssin suomalaisedustus taas käsitteli aikamme käsitystä jumalanpalveluselämästä: pappismunkki Serafim Seppälä analysoi internetin välitykselle tapahtuvan jumalanpalvelukseen osallistumisen olemusta, Maria Takala-Roszczenko taas kertoi verkkojumalanpalvelusten osallistumista koskevan kyselyn tuloksista ja pappismunkki Damaskinos esitti kritiikkiä isä Alexander Schmemannin liturgiakäsitystä kohtaan erityisesti sellaisena, kuin se Suomen ortodoksisessa kirkossa tunnetaan.

Osa esitelmistä taas oli enemmän suuntautunut historiaan. Norjalainen liturgisti Stig Frøyshov pohti vähittäistä jumalanpalveluselämän kehitystä kohti liiallista juhlan korostamista arjen sijaan ja Dragoljub Garic Johannes Krysostomoksen marttyyrikuvausten merkitystä nykypäivän ortodoksiselle hengellisyydelle. Monet esitelmät käsittelivät teologian luonnetta ja erityisesti kielen suhdetta siihen.

– Harmillista oli teologian opiskelijoiden ja kirkon työntekijöiden osallistumisen vähyys. Tällaiset tapahtumat avaavat paljon ovia: konferensseissa ei ole kyse ainoastaan esitelmistä vaan erityisesti niiden välissä tapahtuvasta keskustelusta ja ystävyyssuhteiden muodostamisesta. Tässä konferenssissa myös toimitimme jumalanpalveluksia yhdessä ja näin tunsimme ortodoksisen ykseyden voiman. Pandemian aikana syntyneessä Zoom-maailmassa eläneet osallistujat olivat hyvin ilahtuneita konferenssin annista ja yhdessäolosta. Eräskin osallistuja sanoi, että tämä tapahtuma palautti heihin jälleen toivon kipinän tulevien konferenssien suhteen, isä Damaskinos kertoo.

Kuva: Mikko Sidoroff