Suuri paasto – pyhittymisen aika

Kirkkovuosi | 27.02.2022

Haminan piispa Sergein opetuspuhe suuren paaston alkaessa.

Olemme pian aloittamassa suurta ja pyhää paastoa. Kirkkomme on valmistanut meitä jo usean viikon ajan tulevaan kilvoitteluaikaan. Suuren paaston jumalanpalvelusten myötä siirrymme uuteen, katumusta herättävään ilmapiiriin, jossa kirkko monella tapaa tukee meidän kokonaisvaltaista katumustamme Jumalan edessä ja auttaa meitä kohtaamaan Jumalamme. Tummat jumalanpalveluspuvut, kirkkoveisujen erityiset paastosävelmät ja pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukoukset maahankummarruksineen luovat tämän hartaan, ”kirkkaan surumielisyyden”, ilmapiirin.

Suuren paaston tarkoituksena on palauttaa meidät todelliseen ja aitoon elämään, siihen elämään, minkä Aadam ja Eeva rikkoivat  syömällä kielletyn puun hedelmää ja siten toivat kärsimyksen ja kuoleman maailmaan. Suuressa paastossa meillä on mahdollisuus löytää elämäämme oikea suunta ja tarkoitus.

Paastonajan jumalanpalvelusveisuissa meitä kehoitetaan oikeaan paastoasenteeseen muun muassa seuraavin sanoin: ”Paastokevät on tullut, katumuksen valo. Ottakaamme vastaan paaston ilmoitus ilolla! Sillä jos meidän esi-isämme Aadam olisi pitänyt paaston, meitä ei olisi karkoitettu pois paratiisista.

Jeesus opetti vuorisaarnassaan paastoamisesta seuraavasti: ”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:16-17).

Ennen paastomatkalle lähtöä meidän on tehtävä sovinto kaikkien ja myös itsemme kanssa. Sovintosunnuntai juuri ennen suuren paaston alkua muistuttaa meitä sovinnonteon, anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen tärkeydestä. Emme voi odottaa anteeksiantoa ja armahdusta Taivaalliselta Isältämme, jos emme itse anna anteeksi ja armahda lähimmäisiämme. Sovintosunnuntain ehtoopalveluksen lopussa meille todellinen mahdollisuus pyytää toisiltamme anteeksi.

Usein on tavallista, että siellä missä ihmisten kanssa elämmekin, voi helposti syntyä erimielisyyksiä välillemme mitä erilaisimmista ja joskus hyvin mitättömistä syistä. Vihan tunteet, kaunan kantaminen ja kielteinen asennoituminen lähimmäisiämme kohtaan kuluttavat meissä sitä voimaa, joka on tarkoitettu hyvän tekemiseen. Voimme kuvitella, kuinka esimerkiksi monet väkivallanteot olisivat voineet jäädä tekemättä, jos rauha, anteeksianto ja sovinto asuisivat ihmisten sydämissä.

Anteeksianto on paastoamisen jälkeen toinen ehto vapautumisellemme synnin vallasta. Ennen kuin voimme aloittaa Jumalalle otollisen paaston, meidän on puhdistettava sydämemme vihan, kaunan ja kateuden tunteista katumuksen kautta. Vasta sitten voimme puhtain sydämin, todellisessa rauhassa ja lähimmäisen rakkaudessa aloittaa paastokilvoituksen. Jos tunnemme katkeruutta tai vihaa jotakuta kohtaan, se on merkki siitä, että emme ole antaneet hänelle anteeksi. Katkeroituminen on siis anteeksiantamattomuutta. 

Kuinka sitten vapautua kaunan ja katkeruuden tunteista länimmäistämme kohtaan? Pyhät isät neuvovat, että siihen on olemassa lääke, joka voi olla vaikea niellä, mutta muuta lääkettä ei ole.

Suositeltu lääke on rukous sen lähimmäisen puolesta, joka on meitä vastaan rikkonut, loukannut meitä tai tehnyt meille jotakin pahaa. Se ei ole aina ollenkaan helppoa, mutta se auttaa vapautumaan lopulta negatiivisista tunteistamme kyseistä lähimmäistämme kohtaan.

Tässäkin suuressa paastossa elämme vielä korona-aikaa ja monet rajoitukset estävät meitä osallistumasta normaalisti seurakunnan jumalanpalveluselämään. Vaikka seurakuntiemme jumalanpalveluksia striimataan ahkerasti niin olisi kuitenkin hyvä pyrkiä käymään myös kirkossa jumalanpalveluksissa, vaikka niiden osallistujamäärä on rajoitettu ja niihin ilmoittautumisessa on nähtävä ylimääräistä vaivaa. Jumalanpalveluksen seuraaminen striimauksen välityksellä ei korvaa kuitenkaan jumalanpalveluksessa paikan päällä oloa. Liturgiassa on aina mahdollisuus osallistua pyhään ehtoolliseen. 

Seurakuntiemme papit ottavat vastaan katumuksen sakramentista osallisiksi haluavia myös jumalanpalvelusten ulkopuolella, kun sen vain ennakolta papin kanssa sopii. Jokaisen seurakuntalaisen tulisi suuren paaston aikana käydä synnintunnustuksella.

Paastoon kuuluu olennaisena myös diakonia eli omastaan jakaminen niille, jotka apuamme tarvitsevat. Älkäämme unohtako tätäkään paaston puolta!

Tulkoon tuleva suuri paasto meille hengellisen uudistumisen ajaksi!