Suuren paaston alkaessa

Kirkkovuosi | 27.02.2022

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin ja Oulun metropoliitta Elian yhteinen paastotervehdys.

Olemme edenneet vuoden kierrossa kevääseen ja kirkkovuoden kierrossa suuren paaston alkuun – hengelliseen kevääseen. Paastoaika saa toivottavasti jokaisen meistä miettimään omaa elämäntapaamme. Alkava paasto on meille suotu uusi mahdollisuus pohtia, miten huolehdimme itsestämme, miten suhtaudumme lähimmäisiimme, mitä kulutamme ja mihin käytämme aikaamme.  

Usein keskustelun koskiessa paastoa puhutaan ruoasta, ikään kuin paasto olisi vain ja ainoastaan ruoka-aineita rajoittuvaa. Ruoka on luonnollisesti elämälle tarpeellinen, mutta joistain ruoista kieltäytyminen voi puolestaan olla kasvattavaa. Ihminen ei kuitenkaan elä syödäkseen, vaan syö elääkseen. Siksipä ruoalle voi jättää oman rajallisen sijansa paastossa. Useimmat työssäkäyvät eivät voi työpaikkaruokalassa tehdä montakaan valintaa. On syötävä joko lihaa tai kalaa tai tuotava töihin omat eväät. Onko sitten niin, että jos ei pystytä pitämään ruokapaastoa, niin paasto jää kokonaisuudessaan toteutumatta? Paaston hengen mukaista on tehdä pienimmän pahan valinta, eli syödä sitä mikä on halpaa ja lähinnä paaston ihannetta. Tämän lisäksi voi keskittyä muihin paaston toteutustapoihin, joita on mahdollista sovittaa omaan elämään.  

Kristus opettaa, ettei meitä saastuta se mikä menee suusta sisään vaan se mikä sieltä tulee ulos, eli pahat puheet. Ehkä nuo edellä kirjoitetut ajatukset kirvoittavat jonkun mieleen tai huulille pahaa puhetta ja tuomion sanoja? Ruokapaasto menee kuitenkin hukkaan, jos emme kykene paastoamaan myös sanoista: toisten asiattomasta moitiskelusta, itsekehusta, ylpeilystä ja parjauksesta. Toisin kuin usein ajatellaan, kaikki toisista ihmisistä puhuminen ei suinkaan ole syntiä. Syntiä on vain sellainen puhe, jolla tietoisesti halutaan loukata ja vahingoittaa lähimmäistä. 

Mistä tavallinen työssäkäyvä ihminen voi luopua ja miten paastota? Voimme keskittyä paaston aikana huolehtimaan itsestämme ja luopua turhasta. Sen voimme tehdä lukemalla hengellistä kirjallisuutta, liikkumalla ja lepäämällä. Voimme luopua nautintoaineista ja turhista ostoksista. Paaston aikana voimme jättää ostamatta niin iltapäivälehdet kuin myös makeiset ja rajoittaa tiedotusvälineiden seuraamista. Lähimmäisiämme voimme huomioida antamalla heille aikaamme. Paastoamisen ei siis tarvitse ole monimutkainen suoritus. Siihen löytyy aineksia jokaisen meidän elintavoista ja elinpiiristä, jos vain niin tahdomme. 

Edellä lueteltiin muutamia esimerkkejä mahdollisuudesta paastota. Jos ne kaikki haluaisi toteuttaa yhden paaston aikana, niin voisi tulla pettymys koska ei onnistu yhdessä, eikä ehkä toisessakaan tavoitteessa. Lopulta voi kiusaaja koetella ihmistä niin, että saa hänet lopettamaan kaiken yrittämisen. Sen vuoksi on hyvä ottaa huomioon omat mahdollisuudet ja voimavarat ja paastota vaikka vain yhdessä itselle kipeimmässä asiassa. Hengellisessä elämässä, myös paastossa, on tarpeen saada onnistumisen kokemuksia ja tuntea, että siitä on hyötyä. 

Tätä kirjoittaessamme olemme saaneet erittäin huolestuttavia uutisia Ukrainasta. Ukraina ja sen kansa on juuri suuren paaston kynnyksellä joutunut hyökkäyksen kohteeksi ja on keskellä sotaa. Olemme huolissamme siviileihin ja aivan erityisesti lapsiin kohdistuvan vaaran takia. Kristityn tehtävä on rukoilla ja muistaa kärsiviä lähimmäisiä. Sen vuoksi kehotamme muistamaan rukouksissa Ukrainan asukkaita, jotta hekin saisivat rauhassa valmistautua Herran ylösnousemusjuhlaan.  

Hyvää ja rauhallista hengellistä kevättä ja alkavaa suurta paastoa toivottaen ja siunaten, 

Arseni
Kuopion ja Karjalan metropoliitta

Elia
Oulun metropoliitta