Katsomusopetuksen selvitys on valmistumassa

Ajankohtaista | 14.01.2022

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on tehnyt selvityksen katsomusopetuksesta – tulokset julkistetaan helmikuun lopulla.

Kysymys koulun katsomusaineiden opetuksesta on ollut viime vuosina usein esillä mediassa. Opetusministeri Li Andersson toi jo vuonna 2019 keskusteluun ajatuksen elämänkatsomustiedon (et) avaamisesta kaikille oppilaille. Tammikuussa 2020 hän esitti Yleisradion haastattelussa ajatuksen et:n ja uskonto-opetuksen yhdistämisestä yhteiseksi oppiaineeksi.

Kirkon piirissä on näiden lausuntojen valossa esitetty synkkiä ennusteita uskonnonopetuksen tulevaisuudesta. Huolia on ollut vaikeaa hälventää, kertoo kirkon kasvatusasiain koordinaattori Sirpa Okulov.

– Meillä on ollut opetus- ja kulttuuriministeriöön jatkuvasti hyvä ja toimiva keskusteluyhteys. Olen vieraillut ministeriössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston ja USKOT-foorumin jäsenten kanssa. Olen toistuvasti tuonut esiin ministeriön viestiä siitä, että mahdolliset uudistukset tehdään perusteellisen harkinnan jälkeen ja eri osapuolia kuunnellen, mutta oman uskonnon opetus näyttäytyy silti monien silmissä uhanalaisena. Tähän vaikuttaa varmasti myös se, että tilanne pääkaupunkiseudulla on toinen kuin muualla maassa, Okulov kertoo.

Tammikuussa 2021 Li Anderssonin silloinen valtiosihteeri Minna Kelhä järjesti pyöreän pöydän keskustelun, jossa käsiteltiin katsomusopetusta. Keskustelua seurasi OKM:n kysely, jolla kerättiin kattavasti eri tahojen näkemyksiä.

– Suomen ortodoksisen kirkon kannanotossa kritisoin kyselyä liian mallikeskeiseksi. Ensin pitäisi määritellä tavoitteet ja vasta sitten voidaan keskustella siitä, millä opetuksen mallilla niihin päästään, toteaa Okulov.

Yhteinen aine ei miellytä vähemmistöjä

Ajatus kaikille yhteisestä katsomusaineesta on saanut paljon tilaa julkisuudessa. Pyöreän pöydän keskustelussa kaikki vähemmistöt toivat esille siihen liittyvät ongelmat. Kuka määrittelee oppiaineen sisällöt ja kuka on kelpoinen opettamaan sitä? Myös katsomus -sana velvoittaa: jos yhteinen oppiaine rakennetaan vain filosofian ja uskontotieteen pohjalle, kyse ei ole enää katsomusopetuksesta.

– Myöskään et-puolella ei kannateta yhteistä oppiainetta. Vapaa-ajattelijat hyväksyisivät yhteisen oppiaineen vain siinä tapauksessa, että uskonnon opetus poistettaisiin koulusta kokonaan ja korvattaisiin kaikille pakollisella elämänkatsomustiedon opetuksella. 

Vaikka uskonnon ja et:n kannattajien näkemykset eroavat monin tavoin toisistaan, myös huolet ja ongelmat ovat nykymallissa osin yhteisiä. 

– Molemmissa leireissä kärsitään tilanteista, joissa katsomusaineita yhdistellään villisti niin, ettei opetusta valvo kukaan. Myös opettajien kelpoisuusvaatimuksista on ristiriitaisia tulkintoja. Vaikka koulujen opetusjärjestelyistä on tehty useita valituksia ja kanteluita, niin tilanteisiin tuntuu olevan vaikeaa puuttua. 

Onkin selvää, että nykyisessä katsomusopetusmallissa on kehitettävää. Eri osapuolet ovat kuitenkin enimmäkseen yhtä mieltä siitä, että radikaaleja muutoksia ei pidä tehdä hätiköiden. Vähemmistöuskontojen edustajat eivät vierasta yhteisiä oppitunteja, jos käytössä on yhteisopettajuus. 

– Yhteisiä oppitunteja on pidetty aina. Etenkin pääsiäisen vietosta opettaa keväällä moni ortodoksinen opettaja myös enemmistön lapsia, toteaa Okulov.

Et-opetuksen avaamista ortodoksiseen ja evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville on esitetty yhdenvertaisuuteen vedoten. Nykymallia kritisoivien mielestä opetus ei saisi olla sidoksissa yhteisön jäsenyyteen. 

– Käytännössä opetus on avoimempaa, kuin keskusteluissa annetaan ymmärtää. Ortodoksiseen uskontoon voi osallistua myös kulttuurisin perustein. Moni ortodoksiseen uskontoon osallistuva ei ole Suomen ortodoksisen kirkon jäsen. Kaikkien katsomusten avaaminen kaikkien valittavaksi voisi olla yksi ratkaisu. Jatkuvaa siirtymistä katsomuksesta toiseen pitäisi tosin suitsia jollakin pykälällä, pohtii Okulov. 

Väärinkäsitykset ja ennakkoluulot leimaavat yhä keskustelua katsomusaineista

Sirpa Okulov on ollut pitkään huolissaan siitä, että sekä oppilaiden huoltajilla että päättäjillä on edelleen paljon vääriä käsityksiä sekä et:n että uskonnon tuntien sisällöistä. Omat, useamman vuosikymmenen takaa peräisin olevat kokemukset uskonnon opetuksesta istuvat sitkeässä ja vaikeuttavat rationaalista keskustelua.

Monet ovat esimerkiksi arvelleet, että et-opetuksen avaaminen ortodoksiseen ja evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville oppilaille saattaisi ainakin tilapäisesti nostaa siihen osallistuvien määrää reilustikin – erityisesti Etelä-Suomessa. Mielikuvat eri oppiaineista ovat kuitenkin usein virheellisiä. 

– Monet luulevat, että uskonnonopetus on sokeaa ja vakaumuksellista omaan uskontoon indoktrinointia ja et puolestaan eri katsomuksiin ja myös maailman uskontoihin laajemmin ja objektiivisemmin perehdyttävää opetusta. Näin ei kuitenkaan ole – et on luotu uskonnottomille, eikä uskonnoista puhuta alaluokkien opetussuunnitelmassa mitään, yläluokillakin vain vähän. 

Evankelis-luterilaisen kirkon edustajat ovatkin tuoneet esiin huolensa uskonnon lukutaidon heikkenemisestä, mikäli et-opetus avataan ja se saavuttaa laajaa suosiota. 

Tehtyjen selvitysten mukaan ortodokseilla ei vaikuttaisi olevan suurta halua vaihtaa et-opetukseen, vaikka se mahdollista joskus olisikin. 

– Itä-Suomen yliopiston vuonna 2016 toteuttama kysely (2016) ja Elisa Hyvärisen pro gradu -tutkielma antoivat hyvin samankaltaisia tuloksia. Ortodoksioppilaat arvostavat oppiainetta ja huoltajat pitävät opetusta tärkeänä, vaikka sen toteutukseen liittyykin monin paikoin erilaisia käytännön ongelmia. Ongelmat on kuitenkin tehty ratkottavaksi, toteaa Okulov.

Teksti: Maria Hattunen