Kristus syntyy – kiittäkää!
Tänäkin vuonna Kristuksen syntymäjuhlaan on valmistauduttu yhä jatkuvan pandemian varjossa. Koettelemuksen kestäessä myös monet sen vaikutuksista tulevat näkyviin niin yksittäisten ihmisten kuin yhteiskunnankin elämässä.
Koronapandemian aikana elämämme on muuttunut monin tavoin. Uusissa korona-ajan tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota kuitenkin myös siihen, että heidän kohdallaan, jotka ovat pitkäaikaisesti vakavasti sairaita tai toimintarajoitteisia, pandemia ei olekaan tuonut arkielämään muutoksia samalla tavalla kuin yhteiskunnassa yleisesti. Tutkimuksissa todetaankin, että pandemia on rajoitusten myötä antanut meille kaikille jonkinlaisen käsityksen sellaisten ihmisten arjesta, jotka elävät yhteiskunnallisesta elämästä osin sivussa. Näiden ihmisten jokapäiväiset haasteet tulivat ainakin jossain määrin koronapandemian aikana kaikkien osaksi: tavallinen arkemme rajoittui.
Joulun lohduttava sanoma on, että Rajoittumaton tulee kaiken rajallisen ja katoavaisen keskelle: meidän Vapahtajamme syntyy syrjäisessä luolassa, yhteiskunnan marginaalissa, ja lepää eläinten seimessä. Myös öisellä kedolla jouluyönä valvovat paimenet olivat kaupungin ulkopuolella, eivät yhteiskunnallisen elämän keskiössä. Kuitenkin juuri paimenet olivat ensimmäiset, jotka näkivät Kristuksen. Ihmiseksi tulleen Jumalan kunnia kätkeytyy haavoittuvaan, suojattomaan ja heikkoon.
Paimenet löytävät luolasta lapsen ja Hänen Äitinsä. Kristus on vauvana Äitinsä hoivattavana, ja kirkossa Jumalanäiti on myös kaikkien kristittyjen äiti ja suojelija. Kristuksen syntymään liittyen Jumalansynnyttäjälle osoitetussa akatistoshymnissä lauletaan: ”Iloitse Sinä, jonka kautta ilo koittaa”, ”iloitse, Valkeuden selittämättömästi synnyttänyt”, ”iloitse, laskemattoman tähden Äiti”. Ilotervehdyksiä löytyy myös bysanttilaisista homilioista: Tarasios Konstantinopolilainen sanoo Jumalanäidille: ”iloitse, tähtien runsaslukuinen hohde”. Tarasios kutsuu Mariaa helmeksi, koska hän lahjoitti kuolevaisille aarteeksi kallisarvoisen helmen, Kristuksen.
Juhlan veisuissa laulamme ”tänä päivänä” – juuri nyt, tänä hetkenä, Jumala ja myös juhlittavat tapahtumat ja pyhät henkilöt ovat läsnä, lähellämme. Samaa liturgisen elämän ajattomuutta ja läsnäolon tunnetta ilmaisevat myös kirkkotila ja ikonit. Jouluikonissa on kuvattuna luodun maailman edustajia: maa tarjoaa luolan Lähestymättömälle, ihmiskunta tarjoaa Neitsytäidin. Siitä, miten Mariassa neitsyys ja äitiys kohtaavat, puhuu ihmetellen myös Gregorios Nyssalainen.
Tähden mukana kulkeneet itämaan tietäjät toivat lapselle kallisarvoisia lahjoja. Mitä me voisimme tuoda Kristukselle tänä jouluna? Kuljettuamme joulupaaston halki saamme astua suuren juhlan iloon. Uskaltaisimmeko nyt juhlan koittaessa antaa Jumalan käsiin itsemme ja toisemme, tuoda Hänelle ja luottaa Hänen haltuunsa koko elämämme?
Ilo Vapahtajan syntymästä on iloa kaiken epävarmankin keskellä: pimeyteen koittaa Valo. Joulun kirkasta iloa ja rauhaa toivottaen ja teitä kaikkia siunaten,
Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa