Patriarkaalinen tervehdys pyhänä pääsiäisenä

Kirkkovuosi | 30.04.2021
Kristuksen ikoni

Hänen Pyhyytensä, Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen pääsiäistervehdys.

Koko kirkon täyteydelle: armoa, rauhaa ja siunausta kunniallisesti ylösnousseelta Kristukselta

Saatettuamme päätökseen sieluja hyödyttävän nelikymmenpäiväisen paaston ja kumarrettuamme Kristuksen kärsimyksiä ja ristiä katsokaa, osallistumme tänään Hänen kunniakkaasta ylösnousemuksestaan ja säteilemme juhlasta sekä julistamme riemullisesti sanomatonta maailman pelastavaa viestiä: ”Kristus nousi kuolleista!

Kaikki mihin uskomme, mitä rakastamme, mitä me ortodoksit toivomme, liittyy pääsiäiseen. Siitä se saa elinvoimansa, siitä se saa tulkintansa ja todellisen merkityksensä. Kristuksen ylösnousemus on jumalallisen rakkauden vastaus ihmisen ahdistukseen ja odotukseen, mutta myös kanssamme vaikeroivan luomakunnan ”harras odotus” (apokaradokian). Ylösnousemuksessa paljastuu lauseiden ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme1 sekä ”ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää” merkitys 2.

Kristus on ”meidän pääsiäisuhrimme” 3, kaikkien ylösnousemus. Jos lankeaminen keskeytti ihmisen matkan kohti kaltaisuutta, niin ylösnousseessa Kristuksessa avautuu jälleen Jumalan rakastamalle ihmiselle tie jumaloitumiseen armon välityksellä. Tapahtuu suuri ihme, joka parantaa suuren haavan – ihmissuvun. Khoran luostarin tunnetussa ylösnousemusikonissa näemme Kunnian Herran – joka laskeutuu tuonelan kammioihin saakka ja kukistaa kuoleman voiman – nousemassa elämää kantavana haudasta. Hän nostaa kanssaan ihmiskunnan esivanhemmat ja heidän kauttaan koko ihmissuvun aikojen alusta viimeisiin aikoihin saakka. Hän vapautti meidät vihollisen orjuudesta.

Ylösnousemuksessa elämä Kristuksessa ilmenee vapautuksena ja vapautena. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” 4. Tämän vapauden sisältö, ”eetos” – jota on elettävä maan päällä Kristuksen esikuvaa seuraten ennen kuin se täydellistyy taivaallisessa valtakunnassa – on rakkaus, ”uuden luomisen” kokemuksellinen perikuva. ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet ja sisaret. Älkää kuitenkaan vapauden nimissä päästäkö syntistä ruumistanne valloilleen, vaan palvelkaa toisianne rakastavasti5. Ristille ja Vapahtajan ylösnousemukselle perustuva uskovan vapaus on matka kohti ylhäisiä asioita ja kohti lähimmäistä. Se on ”rakkautena vaikuttava usko”6. Se on vapautumista Egyptin orjuudesta sekä erinäisistä vihollisista. Se on Kristuksen lahjoittamaa sisäänpäin kääntymisen ja surkastuneen olemassaolomme ylittämistä, toivoa ikuisuudesta, joka inhimillistää ihmisen.

Juhliessamme pääsiäistä tunnustamme kirkossa, että Jumalan valtakunta ”on jo perustettu, mutta sitä ei ole vielä saatu päätökseen7. Maalliset asiat saavat uuden merkityksen ylösnousemuksen valossa, koska ne ovat jo kirkastuneita ja kirkastuvia. Mikään ei ole vain itsestäänselvää. Kaikki ovat liikkeessä kohti eskatologista täyttymystään. Tämä ”rajoittamaton vauhti” kohti Jumalan valtakuntaa, jota eletään ennen kaikkea eukaristisessa kokoontumisessa, suojelee Jumalan kansaa yhtäältä välinpitämättömyydestä historiaa ja siinä olevaa pahuutta vastaan, mutta toisaalta taas Herran sanojen ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta8 unohtamista vastaan. Toisin sanoen emme unohda, että on olemassa ero sen välillä, onko valtakunta jo tullut vai ei vielä. Tämä on sopusoinnussa myös tämän syvän teologisen ajatuksen kanssa: ”Kuningas, Herramme Jeesus on tullut, ja hänen valtakuntansa on tuleva9.

Tämän uskovaisille Jumalan antaman vapauden tärkein tunnuspiirre on sammumaton ylösnousemuksen syke, tämän vapauden valppaus ja voima. Sen luonne armon lahjana ei suinkaan rajoita, vaan pikemminkin ilmaisee meidän oman suostumuksemme tähän lahjaan ja vahvistaa matkaamme ja kääntymystämme tähän uuteen vapauteen. Se pitää itsessään myös ihmisen ja luomakunnan välisen etäisen suhteen palauttamisen ennalleen. Se, joka on vapaa Kristuksessa, ei takerru maallisiin ehdottomuuksiin kuten ”ne, joilla ei ole toivoa”10. Meidän toivomme on Kristus, Hänessä täyttynyt olemassaolomme sekä ikuisuuden kirkkaus ja valon täyteys. Elämän biologiset rajat eivät määrittele sen totuutta. Kuolema ei ole olemassaolomme loppu. ”Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut: kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman. Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan11. Vapaus Kristuksessa on ihmisen ”toinen luomus”12, esimaku ja esikuva jumalallisen armotalouden täyttymisestä ja täyteydestä ”nyt ja aina”, päivien loppuun saakka, jolloin ”Isän siunaamat” elävät kasvokkain Kristuksen kanssa ”ja näkevät Hänet ja Hän näkee heidät ja he saavat kerätä Hänestä tulevan päättymättömän ilon hedelmää13.

Pyhä pääsiäinen ei ole vain uskonnollinen juhla, vaikkakin suurin juhla meille ortodokseille. Jokainen jumalallinen liturgia, jokainen uskovaisten rukous ja anomus, jokainen juhla ja pyhien ja marttyyrien muistopäivä, pyhille ikoneille kannettu kunnia, kristittyjen ”ylitsevuotava ilo” (vrt. 2. Kor. 8:2), jokainen uhrautuvan rakkauden ja veljeyden teko, kärsivällisyys murheissa sekä toivo, joka ei koskaan petä Jumalan kansaa, ovat vapauden juhlaa, säteilevät pääsiäisen valoa sekä välittävät ylösnousemuksen tuoksua.

Tässä hengessä ylistämme kuolemalla kuoleman polkenutta maailman Vapahtajaa ja välitämme kaikille arvoisille piispaveljillemme Herrassa, kunnioitetuille veljille ja sisarille sekä mitä rakkaimmille Äitikirkon lapsille juhlatervehdyksen sekä yhdellä suulla ja yhdellä sydämellä teidän kanssanne kiitämme riemuisasti Kristusta iankaikkisesti.

Fanarissa pääsiäisenä 2021
† Konstantinopolin Bartolomeos
Palava esirukoilijanne ylösnousseen Kristuksen edessä

1 1. Moos. 1:26.
2 1. Moos. 1:36.
3 1. Kor. 5:7.
4 Gal. 5:1.
5 Gal. 5:13.
6 Gal. 5:6.
7 Georges Florovsky: Bible, Church, Tradition: An Eastern Orthodox View. Nordland Publishing Company 1972, s. 36.
8 Joh. 18:36.
9 Georges Florovsky: Bible, Church, Tradition: An Eastern Orthodox View. Nordland Publishing Company 1972, 72.
10 1. Tess. 4:13.
11 Ote Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnasta.
12 Gregorios Teologi: Eettiset runot, ΒΕΠΕΣ 61, s. 227.
13 Pyhä isämme Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys IV osa. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortokirja 1989, s. 127.

Suomennos: Jelisei Heikkilä