Suuri tiistai 30.3.

Kirkkovuosi | 29.03.2021
Öljylamppu

Päivän teemoja ovat viimeinen tuomio ja annetun ajan käyttäminen viisaasti.

Suurena tiistaina Kristus opettaa apostoleja Öljymäellä puhuen maailmanaikojen lopusta. Yksi apostoleista valmistautuu pettämään opettajansa ja Jeesuksen toiminnasta huolestuneet vallanpitäjät suunnittelevat hänen vaientamistaan. Aika on käymässä vähiin.

Myös meidän aikamme vähenee päivä päivältä, havahdummepa siihen tai emme. Suuri tiistai tarjoaa meille jälleen yhden tilaisuuden tiedostaa, että Kristus on kertonut selvin sanoin viimeisen tuomion olemassaolosta. Se odottaa meitä kaikkia. Näin asia muotoillaan päivän liturgisissa teksteissä: ”Kun valtaistuimet asetetaan paikoilleen, silloin kirjat avataan, teot paljastetaan kaikkien seisoessa alastomina tuomiolla. Yksikään syyttäjä tai todistaja ei ole tarpeen, sillä Jumalan edessä kaikki paljastuu.”

Kuinka kaiken päättymiseen sitten on valmistauduttava? Suuren tiistain aamupalveluksessa laulettava kirkkoveisu antaa yhden vastauksen: ”Katso, Ylkä tulee puoliyössä, ja autuas on se palvelija, jonka hän valveilla löytää; vaan kelvoton on se, jonka hän löytää suruttomana. Varo siis minun sieluni, ettet uneen valtaan vaipuisi, ettet kuolemaan tulisi heitetyksi ja ulkopuolelle Valtakuntaa suljetuksi; vaan herää ja huuda: Pyhä, Pyhä, Pyhä olet sinä Jumala; Jumalansynnyttäjän tähden armahda meitä!” (Tropari suuren maanantain aamupalveluksesta)

Ylkää odottivat myös päivän evankeliumin vertauksessa tavattavat kymmenen morsiusneitoa. Pappismunkki Serafim Seppälä avaa vertausta Tie ylösnousemukseen -kirjassaan seuraavasti:

– Rooman paavi Gregorius Suuri tulkitsee evankeliumin vertausta niin, että neitsyet kuvaavat kirkon jäsenten sisäistä kilvoitusta. Viisi on aistien lukumäärä, ja neitsyys viittaa niiden käytön tarkkaavaisuuteen. Vertaus tuo ilmi, kuinka toiset kristityt valvovat sisäistä puhtauttaan, kun toiset tyytyvät ulkonaisiin tapoihin. Hyväkin teko voi jäädä vaille palkkaansa, jos se on tehty ihmisten suosiota tavoitellen tai kehuja himoiten. ”Kirkossa pahat ovat hyvien seassa, kadotetut valittujen seassa”, sanoo Gregorius, ”ja siksi kirkon aivan oikein sanotaan olevan viisaiden ja tyhmien neitseiden kaltainen”. Viisaat neidot kaipaavat taivasta koko sydämestään ja harjoittavat itseään konkreettisesti; he tavoittelevat ikuista palkkiota eivätkä välitä ihmisten kehuista. Tyhmät sen sijaan harjoittavat hyveitä ja kieltäymystäkin vain saadakseen kunniaa ja arvostusta ihmisiltä.

Evankeliumeissa törmätään usein puheeseen talenteista. Isä Serafim toteaa kirjassaan, että tässä viitataan ihmisen vapaan tahdon ja valintakyvyn käyttöön. Kuinka käytän taitoni, lahjani, mahdollisuuteni?

– Sitä voi käytännössä harjoittaa esimerkiksi mietiskelemällä elämän valintatilanteissa sitä, miltä kukin päätös vaikuttaa kuolinvuoteelta katsottaessa. [—-] Kuoleman muistaminen on hyödyllistä jokaiselle, sillä se vapauttaa arkisten, satunnaisten tapahtumien alaisuudesta. Kristitylle kuolema on pohjimmiltaan valoisa ja toivoa herättävä asia. Kuolema ei ole epävarma loppu vaan varma portti ikuisuuteen. Arkiset ratkaisut tulisi tehdä niin, että kuolinvuoteella olisi mahdollisimman vähän jossiteltavaa.

Isä Serafim muistuttaa, että Kristuksen elämä ei ole saatua, vaan elämä itse on lähtöisin hänestä.

– Tämä on avain seuraavan viiden päivän tapahtumiin ja niiden merkitykseen. Hänestä virtaa elämää, ja siksi hänen lähellään lopun ajatukset muuttuvat toivon lähteiksi, kammo odotukseksi. Rakkaus muuttaa pelon kaipaukseksi.